...kuten Annapurna kommentoi tuohon videopostaukseeni.
Ajattelin tässä vähän kertoilla Kossin suhteesta ruokaan. Siitä siis nakki-aiheinen otsikko.
Kunnon kulinaristin tavoin Kossi ei vain syö elääkseen. Herra elää syödäkseen, tosin tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ruokaa uppoaisi kitaan suunnattomia määriä (tai mistä sitä tietää, en ole koskaan kukkurakupillisia porsaansydäntä etes tarjonnu). Vaan. Herra on aika tarkka ruuan laadusta. Pikaisten empiiristen kenttäkokeiden perusteella on todettava, että viljaa ja sokeria sisältävät einekset jäävät lautaselle. Tokikaan näitä ei jäbälle olisi tarkoitus edes syöttää mutta meikä sattui vahingossa muutaman sellaisen pussin kaupasta ostamaan. Tsaijjaij. Hätinä näistä laaduttomista mössöistä kelpasi kastikkeet. Tämän jälkeen on pitänyt (myös saksan, portugalin ja italiankieliset jos enklantia ei ole saatavilla) tuoteselosteet tavata suurennuslasin kanssa.
Joulun alla kävi myös toinen kardinaalimoka. Kossi kun on noin puolibarffaaja, eli se syö osaksi raakaa lihaa. Koska raksuja jätkä ei ole koskaan ruuaksi syönyt (nytkin vain naksutinkoulutuksessa on herkkupaloina minimaalisen kokoiset Almo Naturen penturaksut) ei sillä nyt pentuaikana ole raksubaaria koko aikaa avoinna, kuten jotkut suosittelevat pitämään kasvun takaamiseksi. Sen sijaan minä kannan herrasväelle selkä notkolla ruokaa joka välissä (neljästi päivässä). Tästä kaksi annosta on raakaa lihaa (porsaan sydäntä, -suikaletta, poron jauhelihaa, kanan siipiä ja nyt uutuutena kanan kauloja ja naudan jauhista. Silloin tällöin myös seisoppa (heeheehee) tulee mikrossa pyöräytettyä) ja kaksi annosta kaupan ruokaa.
No niin, ajatuksenvirta takaisin uomaansa ja nokka kohti mokaa. Nimittäin minulta pääsi raakaruoka loppumaan, ja joulukiireiden painaessa päälle ei (kissan)ruokakauppaan muka ollut aikaa mennä (vaikka se sijaitsee n. 300 metrin päässä kotiovelta). Kaupasta onneksi sai possunsuikkuja (suikaleita) ja -kieltä mutta aivan viimeiset päivät ennen joululomaa äitin luona Kossi joutui tulemaan toimeen teollisella ruualla.
Siitähän seurasi sitten jännitysnäytelmä neljässä näytöksessä nimeltään "Kuoleva Abytsen". Viimeinen näytös oli meneillään juuri äsken, siitä lisää myöhemmin. Näytelmän ensimmäiset osat esitettiin ruokakupin laidalla: "Ohmygod TAAS tota mössöö, missä viipyy mun kanansiivet ja possunsydän kysynvaanHÄH?!" kommentoi urhoollinen syömämies. Muutaman kerran uutterasti ruokatabletilla yritettiin ruokaa peitellä, mutta kun kovasydämisesti muuta ei tippunut niin kyllähän se sitä nälkäänsä närppi.
Mutta voi ainaa mikä show syntyi kinkun kanssa. Kun (omasta mielestään) päiviä nälkää nähnyt kissa sai ensihatsit ja kosketukset kunnon lihaan moneen päivään niin sitähän piti vahtia, seurata ja ryöstää aina tilaisuuden tullen. Kahdesti ryöstö onnistui, ja kolmannen kanssa oltiin jo lähellä (lähinnä siksi että ympärillä syövät ihmiset meinasivat tukehtua nauruun ja samalla purskauttaa suussa jo olevat kinkut maailmalle). Kossi nimittäin istui neljänneksi ruokapöytään (tottakai sitä pitää olla niinkuin kaikki muutkin nuoret), katseli muualle ja salakavalasti hivutti tassuaan kohti kinkkuvatia. "EI" huudon kuullessa tassu livahti takaisin tuolille ja katse oli niin viaton kuin vain voi olla. Kunnes minuutin päästä tassu oli taas matkalla kohti kinkkuvatia.
Noh joulun syöpöttelyistä selvittiin kahdella kinkkuvarkaudella ja yhdellä mannapuurokattilaan tapahtuneella sukelluksella (onneksi kattila oli jo tyhjä) ja tänään kävin hakemassa vihdoin kassillisen lihoja. Siinä kanan kauloja kiskoessani eroon toisistaan ja tunkiessani niitä pakasterasioihin Kossi meinasi seota. Kai se pitkästä aikaa haisi hyvälle. Lopulta piti kissa eristää olkkariin, kun ei hommasta (saksien ja veitsen kanssa hosuessa) meinannut tulla mitään.
Mutta kyllä nyt kelepoo!
maanantai 28. joulukuuta 2009
sunnuntai 27. joulukuuta 2009
Tunnustuksia satelee
Vielä ei edellisen postauksen videosta ole kutsuja Oskarinkemuihin tullu, mutta Annapurnan Smack the Fatso-blogissa saatiin Christmas Spirit maininta. Voe ainaa.
Anna tämä tunnustus kaikille blogeille,
joille haluat toivottaa joulumieltä
sekä hyvää joulua.
1. Tunnustuksen saaneet saavat laittaa kuvan blogeihinsa.
2. Linkitä blogiin, jonka pitäjältä sait tunnustuksen.
3. Nimeä haluamasi blogit, joille haluat antaa tunnustuksen ja linkitä heidän bloginsa.
4. Jätä viesti heidän blogeihinsa, jotta he tietävät nimeämisestä.
Vähähää tää tullee joulumielen kannalta myöhässä, mut mut jos haetaan hyvää uusivuosimieltä? Sellaisia blogeja ovat olleet munsta (Smack the Fatson lisäksi toki)
1. Karvalapset, Pilvin, Santun ja Morriksen juttuja on aina mukava lukea (toki niitä saisi päivittää useamminkin köhköh)
2. Inkan reissublogi joka aiheuttaa suuuuuuuuuuria kateuden ryöpsähdyksiä aina kun sitä lukee. Kuiteski luen. Olen masokisti.
3. Kissakuvahaaste, joka ideallaan todellakin levittää joulun sanomaa!
4. Maunon ja Epun maukuja on uusi blogi, joka sisältää aivan mahdottoman hyvien juttujen lisäksi ihania kuvia egyptinmauista.
Anna tämä tunnustus kaikille blogeille,
joille haluat toivottaa joulumieltä
sekä hyvää joulua.
1. Tunnustuksen saaneet saavat laittaa kuvan blogeihinsa.
2. Linkitä blogiin, jonka pitäjältä sait tunnustuksen.
3. Nimeä haluamasi blogit, joille haluat antaa tunnustuksen ja linkitä heidän bloginsa.
4. Jätä viesti heidän blogeihinsa, jotta he tietävät nimeämisestä.
Vähähää tää tullee joulumielen kannalta myöhässä, mut mut jos haetaan hyvää uusivuosimieltä? Sellaisia blogeja ovat olleet munsta (Smack the Fatson lisäksi toki)
1. Karvalapset, Pilvin, Santun ja Morriksen juttuja on aina mukava lukea (toki niitä saisi päivittää useamminkin köhköh)
2. Inkan reissublogi joka aiheuttaa suuuuuuuuuuria kateuden ryöpsähdyksiä aina kun sitä lukee. Kuiteski luen. Olen masokisti.
3. Kissakuvahaaste, joka ideallaan todellakin levittää joulun sanomaa!
4. Maunon ja Epun maukuja on uusi blogi, joka sisältää aivan mahdottoman hyvien juttujen lisäksi ihania kuvia egyptinmauista.
lauantai 19. joulukuuta 2009
Kissakuvahaaste: Pallo
Osallistun tällä kertaa kissakuvahaasteeseen videolla! Sattui nimittäin kännykkään (siitä huono kuvanlaatu) tallentumaan Kossin ei-niin-fiksu -kisailu pallon kanssa. Tästä huomaa, että vaikka palkinto lopussa onkin plakkarissa niin ei tuo kissa nyt mitenkään se laatikon terävin veitsi ole...
keskiviikko 16. joulukuuta 2009
Naksutinmatka alkaa!
Kahdenkin eri koulutusoppaan innoittamana nyt vihdoin aloitetaan Kossin kanssa naksutinkoulutus. Jäbä on selkeästi aktiivinen ja kekseliäs, joten koulutustuokioiden kautta saadaan toivottavasti purettua liikaenergiaa pois pahanteosta. Naksutinnameiksi onneksi riitti Almo Naturen penturaksut (sopivan pieniä), kun meillä ei muuten raksuja ollenkaan syödä. Kossi oli raksuista niin mielissään, että meinasi itse naksutin jäädä huomioimatta. Täytyy siis naksunantoajoitukseen kiinnittää huomiota enemmän.
Sen verran vähän meillä toki noita raksuja menee, että tuo yksi penturaksupussi kestää varmasti pitkään.
Yritän tänne päivitellä koulutuksen edistymistä, tällä hetkellä ollaan siis vasta ehdollistumisvaiheessa.
Muuten Kossille kuuluu hyvää, se on juuri vaihtanut hampaat uudenkarheisiin pysyviin, ja hampaiden vaihtoaikana alkoi kuulemma vähän teollinen tökkiä. Nyt teollisista alas menee Feline Porta, Mjaut ja Ikisuosikki Vomsu. Silti ei kuulemma ole possun sydämen voittanutta.
Sen verran vähän meillä toki noita raksuja menee, että tuo yksi penturaksupussi kestää varmasti pitkään.
Yritän tänne päivitellä koulutuksen edistymistä, tällä hetkellä ollaan siis vasta ehdollistumisvaiheessa.
Muuten Kossille kuuluu hyvää, se on juuri vaihtanut hampaat uudenkarheisiin pysyviin, ja hampaiden vaihtoaikana alkoi kuulemma vähän teollinen tökkiä. Nyt teollisista alas menee Feline Porta, Mjaut ja Ikisuosikki Vomsu. Silti ei kuulemma ole possun sydämen voittanutta.
torstai 10. joulukuuta 2009
ISO MIÄS!
Tänään Kossi (ja Lenni ja Kaneli ja en-tiedä-mikä-isopojan-nimeksi-tuli-joten-olkoon-se-Isopoika-vieläkin)täyttää huikaisevat puoli vuotta!! On kyllä poika sen verta jytevöitynytkin, käytiin viikonloppuna vaa-alla ja se nytkähti 3,2 kiloon.
Yritin Kossille ostaa synttärilahjaksi kauppahallilta kalaa, niin sitten kun tulin kotiin niin eipä tuo ole voinut vähempää herkusta piitata. Pöh. Saa luvan tykätä kun minä kerran (haisevia) kaloja jääkaapissani suostun säilyttämään.
Yritin Kossille ostaa synttärilahjaksi kauppahallilta kalaa, niin sitten kun tulin kotiin niin eipä tuo ole voinut vähempää herkusta piitata. Pöh. Saa luvan tykätä kun minä kerran (haisevia) kaloja jääkaapissani suostun säilyttämään.
tiistai 1. joulukuuta 2009
Kissakuvahaaste: Oma tila
Taas on Kissakuvahaasteen aika. Tällä kertaa aiheena on oma tila. Läntätääns tähän nyt vähän vanha kuva, kun Kossi valtasi itselleen tilaa tuikitärkeältä tietokonepöydältä. (Kannattaa kuva katsoa vähän isompana, niin huomaa paremmin.)
Herra Hurrrr-Purrrrr
Kossista on tullut ihan yhtäkkiä (ei syli vaan)naamakissa. Aamuherätys hoidetaan toki vielä nenästä näykkäisemällä (n. kello 6-7) mutta itse aamuherääminen laiskoina aamuina tapahtuu siten, että Kossi tulee joko kasvojen viereen (jos nukun kyljelläni) tai rintakehän päälle makaamaan ja hurisemaan. Hurrrr purrrr purrrr vaan käy ja toinen oikein tärisee kun on kivaa pöristä.
Samoin illalla jossain vaiheessa on _aivan pakko_ päästä syliin, ja siinä kiivetä niin että nenä on nenää vasten. Ja taas huristaan ja pöristään silmät viiruina.
Tällaiset hetket auttaa kestämään niitä hetkiä kun tuo ottaa nelipistelaskeutumisen sisäreiteen kesken leikin.
Samoin illalla jossain vaiheessa on _aivan pakko_ päästä syliin, ja siinä kiivetä niin että nenä on nenää vasten. Ja taas huristaan ja pöristään silmät viiruina.
Tällaiset hetket auttaa kestämään niitä hetkiä kun tuo ottaa nelipistelaskeutumisen sisäreiteen kesken leikin.
tiistai 24. marraskuuta 2009
Huolestuttaa
Tänään aamulla Kossin könytessä aamupissalle siltä pääsi myös löysähkö kakka. Meikä tietysti panikoi (tottakai), mutta kouluun oli lähdettävä. Kävin kotimatkalla apteekista ostamassa Tehobaktia (kun täti sitä neuvoi, ja Somakissin juttuja vasta kotona lukiessani huomasin, että siellä se oli aika hyvin lytätty). Nyt olen kuitenkin parin ruuan seassa sitä Kossille antanut, katsotaan tehoaako.
Ripulin syyksi veikkaan eilistä siivoamista, pyykkikone nimittäin piti taas kerran sen verta kovaa ääntä, että itselläkin meinasi sydän pysähtyä.
Tässä iltasella Kossi on nukkunut aika paljon (mikä on kyllä ihan normaalia), sekä aivastellut muutaman kerran (sekin on normaalia, siivouksen jälkeen etenkin kun sitä nostattaa pölyvuoret). Nyt se myös vähän kallisteli päätä ja rappasi korvaa, ja meikä jo hamuili Akuutin päivystysnumeroa että NONI SILLÄ ON POSSULENSSU.
Kuitenkin ruoka maistuu (possunsydämen palasia on sitte NIIN MUKAVA syödä vastapestyjen ja vielä kuivumassa roikkuvien pyykkien päällä. Ah autuutta.) ja virtaa riittää, joten jospa tuo on jotain ohimenevää.
Ripulin syyksi veikkaan eilistä siivoamista, pyykkikone nimittäin piti taas kerran sen verta kovaa ääntä, että itselläkin meinasi sydän pysähtyä.
Tässä iltasella Kossi on nukkunut aika paljon (mikä on kyllä ihan normaalia), sekä aivastellut muutaman kerran (sekin on normaalia, siivouksen jälkeen etenkin kun sitä nostattaa pölyvuoret). Nyt se myös vähän kallisteli päätä ja rappasi korvaa, ja meikä jo hamuili Akuutin päivystysnumeroa että NONI SILLÄ ON POSSULENSSU.
Kuitenkin ruoka maistuu (possunsydämen palasia on sitte NIIN MUKAVA syödä vastapestyjen ja vielä kuivumassa roikkuvien pyykkien päällä. Ah autuutta.) ja virtaa riittää, joten jospa tuo on jotain ohimenevää.
keskiviikko 18. marraskuuta 2009
Näyttelysankari
Tosiaan, lauantaina käytiin pyörähtämässä Kuopijossa. Lainaan tähän Somakissin foorumille kirjoittamani selostuksen että miten meillä meni:
Ajamaan lähdettiin rapsakasti linnunlaulun aikaan klo 5 aamulla. Navigaattori ohjasi jostain syystä meidät ajamaan Kärsämäen kautta, kai se kone luuli että ois vielä käytössä kesärajoitukset ja täten se ois nopeampi reitti. No ei ollut ja meinas tulla kiire, oltiin raviradalla varttia vaille yhdeksän, kun yhdeksältä loppu eläinlääkärintarkastus. Kuitenkin siihen siis ehdittiin, sopivasti vielä Annen perään, sillä kun oli Enkun (Kossin äippä, joka kans tuli Oulusta) vahvari.
Häkit yms. löydettiin helposti, ja aikaa saapumisen jälkeen jäi vielä hengähtääkin, kun meidän tuomari aloitti arvostelun vasta 10.30. Kossi oli häkissä hämmästyttävän rauhallinen, ensimmäiset viisi minuuttia se kökötti O_O - ilme naamalla, mutta sen jälkeen se ilmeisesti päätti että täähän on kiva paikka ja rentoutui. Kontrasti viereisen häkin Sarmeen oli aika suuri.
Arvostelun alkamisen kanssa oli jotain sekavuutta, ja Enkku jouduttiin kiikuttamaan pöydälle aika pika-pikaa (ilmeisesti tarkastusluokkaan se liittyi). Enkun arvioinnin aikana tuli tuomarin luokse vielä yksi burma hakemaan merkintää värintarkastuksesta johonkin lomakkeeseen. Häiriöstä huolimatta Enkku sai Ex1:sen ja sertin! Tuomari tosin sanoi että ei VP-kisaan.
Sitten vähän aikaa odottelua ja Kossin vuoro! En tiedä kumpi tärisi enemmän, kissa vai omistaja. Mulla oli suurimpana huolenaiheena vaan se, että entä jos meidän pikku ankerias loikkaa pöydältä pois. No ei onneksi loikannut, mutta tuomarin suullinen arvostelu jäi vähän hämärän peittoon (Chadajilla oli aika huono artikulaatio ja se yhdistettynä vahvaan puolalaiseen aksenttiin vähän vaikeutti seuraamista). Kuitenkin turkkia ja tickingiä se kehui, muisti toki mainita että Kossi on "still developing". Ja häntä oli harmoninen! Päästä se kans tykkäs, tosin ilmeisesti hänen mielestään korvat oli liian leveät alhaalta, mutta kuitenkin mielenkiintoisen muotoiset. Tuloksena meillä oli Ex1, ja saatiin siis ensimmäinen rusetti, jeij! Arvostelusetelistä myöhemmin luin myös mielenkiintoisen kohdan: "Standing on a massive legs", eli ilmeisesti jätkän habaa kehuttiin.
Käytiin sitten vielä VP (värin paras)-valinnassa täydentämässä riviä, mutta kuten tuomari sanoi, Kossi oli vielä vähän liian pieni siihen mittelöön (vastassa siis nuoret ja Severi). VP:n voitti sitten vissiin Severi.
Samoin TP(tuomarin paras) -valinnassa käytiin myöhemmin ottamassa mittaa, vastassa oli erittäin suloinen Devon rex - pentu ja vielä suloisempi sininen brittipentu (ihana möhkö!). Tässä vaiheessa suurta iloa tuotti Kossin esiintyminen, britti ja devoni kiemurteli vähän ja protestoi, mutta Kossi hengasi puolivenytyksessä kuin kotonaan. Ei yhtään rimpuillut, mutta toki hieman piti täristä. Mut esimerkiksi muille pennuille se ei kiroillut ollenkaan, VP- valinnassa vähän piti viereisen yrmyilyihin vastata (en muista kumpi sen kiroilun aloitti). TP:n voitti kuitenkin se devoni, mutta ei ollenkaan huonolle hävitty! Chadaj sanoikin että oli aivan älyttömän vaikea valinta, että kaikissa pennuissa oli paljon hyvää, mutta kaikki olivat vielä kehittymisasteella.
Loppupäivän Kossi saikin sitten hengailla häkissä, ja se kirjaimellisesti hengaili. Eli lötkötteli fleece-huovan päällä epäesteettisessä asennossa. Iltapäivän aikaan siihen iski jonkun 10 minsan hepulikohtaus, jonka aikana piti testata voiko häkin ovessa roikkua pää alaspäin :D Sen jälkeen taas piti levätä. Laitetaanpa tähän kuva pikku retkottajasta (huomatkaa kuvaan piilotettu rusetti):
Perään kuva vielä Kossin äipästä eli Enkusta:
Joten summa summarum, Kossi oli tosiaan huolestuttavan rento näyttelykissa, joten vahvasti näyttää siltä että tällainen reissu täytyypi jossain vaiheessa vielä uusia... Toki korvatulppien kanssa, koska Kossi kunnon matkanjärjestäjän tavoin huolehti, että autossa raikasi matkalaulu KOKO matkan, sekä mennessä ETTÄ tullessa. :D
Ajamaan lähdettiin rapsakasti linnunlaulun aikaan klo 5 aamulla. Navigaattori ohjasi jostain syystä meidät ajamaan Kärsämäen kautta, kai se kone luuli että ois vielä käytössä kesärajoitukset ja täten se ois nopeampi reitti. No ei ollut ja meinas tulla kiire, oltiin raviradalla varttia vaille yhdeksän, kun yhdeksältä loppu eläinlääkärintarkastus. Kuitenkin siihen siis ehdittiin, sopivasti vielä Annen perään, sillä kun oli Enkun (Kossin äippä, joka kans tuli Oulusta) vahvari.
Häkit yms. löydettiin helposti, ja aikaa saapumisen jälkeen jäi vielä hengähtääkin, kun meidän tuomari aloitti arvostelun vasta 10.30. Kossi oli häkissä hämmästyttävän rauhallinen, ensimmäiset viisi minuuttia se kökötti O_O - ilme naamalla, mutta sen jälkeen se ilmeisesti päätti että täähän on kiva paikka ja rentoutui. Kontrasti viereisen häkin Sarmeen oli aika suuri.
Arvostelun alkamisen kanssa oli jotain sekavuutta, ja Enkku jouduttiin kiikuttamaan pöydälle aika pika-pikaa (ilmeisesti tarkastusluokkaan se liittyi). Enkun arvioinnin aikana tuli tuomarin luokse vielä yksi burma hakemaan merkintää värintarkastuksesta johonkin lomakkeeseen. Häiriöstä huolimatta Enkku sai Ex1:sen ja sertin! Tuomari tosin sanoi että ei VP-kisaan.
Sitten vähän aikaa odottelua ja Kossin vuoro! En tiedä kumpi tärisi enemmän, kissa vai omistaja. Mulla oli suurimpana huolenaiheena vaan se, että entä jos meidän pikku ankerias loikkaa pöydältä pois. No ei onneksi loikannut, mutta tuomarin suullinen arvostelu jäi vähän hämärän peittoon (Chadajilla oli aika huono artikulaatio ja se yhdistettynä vahvaan puolalaiseen aksenttiin vähän vaikeutti seuraamista). Kuitenkin turkkia ja tickingiä se kehui, muisti toki mainita että Kossi on "still developing". Ja häntä oli harmoninen! Päästä se kans tykkäs, tosin ilmeisesti hänen mielestään korvat oli liian leveät alhaalta, mutta kuitenkin mielenkiintoisen muotoiset. Tuloksena meillä oli Ex1, ja saatiin siis ensimmäinen rusetti, jeij! Arvostelusetelistä myöhemmin luin myös mielenkiintoisen kohdan: "Standing on a massive legs", eli ilmeisesti jätkän habaa kehuttiin.
Käytiin sitten vielä VP (värin paras)-valinnassa täydentämässä riviä, mutta kuten tuomari sanoi, Kossi oli vielä vähän liian pieni siihen mittelöön (vastassa siis nuoret ja Severi). VP:n voitti sitten vissiin Severi.
Samoin TP(tuomarin paras) -valinnassa käytiin myöhemmin ottamassa mittaa, vastassa oli erittäin suloinen Devon rex - pentu ja vielä suloisempi sininen brittipentu (ihana möhkö!). Tässä vaiheessa suurta iloa tuotti Kossin esiintyminen, britti ja devoni kiemurteli vähän ja protestoi, mutta Kossi hengasi puolivenytyksessä kuin kotonaan. Ei yhtään rimpuillut, mutta toki hieman piti täristä. Mut esimerkiksi muille pennuille se ei kiroillut ollenkaan, VP- valinnassa vähän piti viereisen yrmyilyihin vastata (en muista kumpi sen kiroilun aloitti). TP:n voitti kuitenkin se devoni, mutta ei ollenkaan huonolle hävitty! Chadaj sanoikin että oli aivan älyttömän vaikea valinta, että kaikissa pennuissa oli paljon hyvää, mutta kaikki olivat vielä kehittymisasteella.
Loppupäivän Kossi saikin sitten hengailla häkissä, ja se kirjaimellisesti hengaili. Eli lötkötteli fleece-huovan päällä epäesteettisessä asennossa. Iltapäivän aikaan siihen iski jonkun 10 minsan hepulikohtaus, jonka aikana piti testata voiko häkin ovessa roikkua pää alaspäin :D Sen jälkeen taas piti levätä. Laitetaanpa tähän kuva pikku retkottajasta (huomatkaa kuvaan piilotettu rusetti):
Perään kuva vielä Kossin äipästä eli Enkusta:
Joten summa summarum, Kossi oli tosiaan huolestuttavan rento näyttelykissa, joten vahvasti näyttää siltä että tällainen reissu täytyypi jossain vaiheessa vielä uusia... Toki korvatulppien kanssa, koska Kossi kunnon matkanjärjestäjän tavoin huolehti, että autossa raikasi matkalaulu KOKO matkan, sekä mennessä ETTÄ tullessa. :D
maanantai 9. marraskuuta 2009
Kissakuvahaaste: Kissaeläin
Ja uutta kissakuvahaastetta pukkaa, tällä kertaa aiheena Kissaeläin. Tässä minipuuma-Kossin taidonnäyte miten viidakon (ok ok, tiedän, että puumat elää vähän kuivemmilla paikoilla mutta Kossi onkin viidakkopuuma) valtias uskaltautuu tervehtimään eksoottista alamaistaan Kaapoa.
Jännättää!
Viikonloppuna pitäisi sinne Kuopijoon lähtä. Kävin tänään Eurokankaasta hakemassa taivaansinistä kangasta, siitä pitäisi ainakin seinät häkkiin saada. Sitten varmaan uhraan vanhat verhot että saan läpinäkyvän kattopalasen niin ei tule pimeetä Kossille häkkiin.
Eniten tässä jännättää se, että miten saan jäbän pidettyä hyppysissä näyttelyalueella. Tai siis, kyllähän sen saa, mutta jos se rupeaa liikaa rimpuilemaan niin siinäpä oli sitten se yritys ja ens kerralla uudestaan.
Yritän tehdä koko ajan listaa, että mitä kannattaisi ottaa mukaan ja tuntuu että lista vain kasvaa ja kasvaa...
Eniten tässä jännättää se, että miten saan jäbän pidettyä hyppysissä näyttelyalueella. Tai siis, kyllähän sen saa, mutta jos se rupeaa liikaa rimpuilemaan niin siinäpä oli sitten se yritys ja ens kerralla uudestaan.
Yritän tehdä koko ajan listaa, että mitä kannattaisi ottaa mukaan ja tuntuu että lista vain kasvaa ja kasvaa...
tiistai 3. marraskuuta 2009
Kissakuvahaaste: Aistit
Huu! Ensimmäinen osallistuminen Kissakuvahaasteeseen! Haasteessa aiheena tällä kertaa Aistit. Tässä Kossin taidonnäyte siitä, kun silmät suljetaan niin kuuloaisti tarkentuu:
sunnuntai 1. marraskuuta 2009
Vannomatta paras.
Tähän asti keittiössä oleva työpöytä on ollut aluetta, jonne Kossi ei ole mennyt hyppimään. Paino sanalla tähän. Viime yönä jäbä nimittäin hiffasi että tuon pöydän yläpuolisella hyllyllä säilytetään huiskia ja pöydällä vielä herkkuja. Ensimmäisen ponkaisun jälkeen toki edellämainitut siirsin ns. parempaan talteen, mutta Kossi löysi pöydältä kaikkea muutakin kivaa, esim. mikronpäällisen joka siis nähtävästi toimittaa uuninpankon virkaa.
Sanotaanko että ainakin viistoista toistoa siihen tarvittiin, kahden aikaan yöllä siis, että päästiin konsensukseen siitä, että saako sinne pöydälle hypätä vai ei. Tällä hetkellä ollaan tilanteessa, jossa Kossi kyllä pöydällä hengaa mutta meikän tullessa huoneeseen nopeasti luikkii pois. Pitäisi yhyttää se itse teossa hyppäämästä pöydälle niin sais viestin perille.
Sanotaanko että ainakin viistoista toistoa siihen tarvittiin, kahden aikaan yöllä siis, että päästiin konsensukseen siitä, että saako sinne pöydälle hypätä vai ei. Tällä hetkellä ollaan tilanteessa, jossa Kossi kyllä pöydällä hengaa mutta meikän tullessa huoneeseen nopeasti luikkii pois. Pitäisi yhyttää se itse teossa hyppäämästä pöydälle niin sais viestin perille.
lauantai 31. lokakuuta 2009
Kossi-Charles
Eilen vietettiin Kissanristijäisiä. Kossi sai haltijakummeilta mahtavia lahjoja, joiden perässä on tänään juostu häntä pitkällä. Muuten juhlakalu suhtautui hälinään lunkisti, toki välillä piti ohikulkevan Robinin viittaan loikkia roikkumaan.
Kossin nimeen lisättiin väliviivan kanssa Charles, koska kaikki oli sitä mieltä että Kossi näyttää ihan Charlesilta. Ensimmäisen havainnon teki siskoni kun Kossin näki ensimmäistä kertaa. Eilen myös tultiin siihen tulokseen, että Kossin väri ei olekaan riista vaan charlesinruskea.
Ens viikolla alkaa näyttelyverhojen metsästys, Kuopioon on enään kaksi viikkoa aikaa!
Kossin nimeen lisättiin väliviivan kanssa Charles, koska kaikki oli sitä mieltä että Kossi näyttää ihan Charlesilta. Ensimmäisen havainnon teki siskoni kun Kossin näki ensimmäistä kertaa. Eilen myös tultiin siihen tulokseen, että Kossin väri ei olekaan riista vaan charlesinruskea.
Ens viikolla alkaa näyttelyverhojen metsästys, Kuopioon on enään kaksi viikkoa aikaa!
torstai 15. lokakuuta 2009
Oopperan viemää
Eilen päätin lähteä syysloman kunniaksi vierailemaan kotikonnuilleni äidin luokse. Kossi koppaan, koppaan vielä uudenkarhea (vain n. viisi numeroa liian iso, ei kannata mittailla rullamitalla) päällinen ja koppa autoon. Tiesin kokemuksesta että Kossi ei pahemmin välitä auton kyydistä, kun se sitä protestoi jo silloin kun sen kotia hain. Kuitenkin ajattelin että jos se nyt tottuu pitkällä matkalla. Mustista ja Mirristä käytiin vielä hakemassa tännekin vessalaatikko ja vähän ruokia ja sielä myyjä vakuutti että kyyyyllä se neljänkymmenen kilometrin päästä hiljenee.
Ei muuten hiljentynyt.
Erittäin sitkeä "mäy, mäy, MÄYRH, mäy, mäy, mäyväyväy" kaikui melkein koko matkan. Onneksi jäbällä on sen verta sievä ääni että kuski ei meitä vallan kävelemään heittänyt. Sitten Junttikankaalla eli n. 10 km määränpäästä miukuna hiljeni. Jee! Joten jatkossa voi ennustaa, että kyllä se ensimmäiset 150 kilometriä jaksaa protestoida.
Onneksi mitenkään huonovointinen tai muuten matkapahoinvoiva Kossi ei ollut, se vain osoitti huutamalla että tää autossa olo ei oo yhtään kivaa.
Täällä äitillä Kossi on abytyyliin ollut hyvin rohkea, kerran kiersi asunnon ja rauhoittui. Pissit on osunut kohdilleen eikä vielä ainakaan huteja ole tullut. Äitin kissa siitä tuli heti, ja äiti vain ihmetteli että kuka sitä on roikottanut kun on niin laiha ja pitkäjäseninen.
Tänään herkkujen voimalla tutustuttiin valjaisiin, uudenkarheisiin limenvärisiin Vänttisiin. Eipä Kossi niistä mitään sanonut, paitsi että pukemista pitää vielä harjoitella kun päälenkin laittaminen on protestoinnista päätellen ihan yhtä paskaa kuin automatkustuskin.
Ei muuten hiljentynyt.
Erittäin sitkeä "mäy, mäy, MÄYRH, mäy, mäy, mäyväyväy" kaikui melkein koko matkan. Onneksi jäbällä on sen verta sievä ääni että kuski ei meitä vallan kävelemään heittänyt. Sitten Junttikankaalla eli n. 10 km määränpäästä miukuna hiljeni. Jee! Joten jatkossa voi ennustaa, että kyllä se ensimmäiset 150 kilometriä jaksaa protestoida.
Onneksi mitenkään huonovointinen tai muuten matkapahoinvoiva Kossi ei ollut, se vain osoitti huutamalla että tää autossa olo ei oo yhtään kivaa.
Täällä äitillä Kossi on abytyyliin ollut hyvin rohkea, kerran kiersi asunnon ja rauhoittui. Pissit on osunut kohdilleen eikä vielä ainakaan huteja ole tullut. Äitin kissa siitä tuli heti, ja äiti vain ihmetteli että kuka sitä on roikottanut kun on niin laiha ja pitkäjäseninen.
Tänään herkkujen voimalla tutustuttiin valjaisiin, uudenkarheisiin limenvärisiin Vänttisiin. Eipä Kossi niistä mitään sanonut, paitsi että pukemista pitää vielä harjoitella kun päälenkin laittaminen on protestoinnista päätellen ihan yhtä paskaa kuin automatkustuskin.
tiistai 13. lokakuuta 2009
Huomioita
Tässä nyt yli viikon aikana on tutustuttu Kossin kanssa puolin ja toisin ja jäbän luonne alkaa pikkuhiljaa valottua. Kuten epäilin, itsepäinen otus on tullut. Esimerkiksi ruokalautasella on hyvä käydä norkoilemassa vaikka kolmekymmentä kertaa, vaikka Kossin nostan joka kerta tiukasti komentaen pois. Kolmannenkymmenennen kerran jälkeen kierretään toisesta suunnasta, jos täältä onnais paremmin - meiningillä.
Päiväohjelma on nukkumista ja riehumista, yleensä viimeiset unoset otetaan siinä seiskasta kymppiin, jonka jälkeen alkaa iltavilli. Olen muutaman kerran yrittänyt ajoittaa leikkihetken juuri ysistä kymppiin. Iltavilliin tällä ei ole suurempaa vaikutusta.
Paras lelu on (kaiken kielletyn lisäksi toki) Bilteman kissalelupaketista löytynyt raidallinen tiivis pallo. Pallon perässä juostaan ympäri kämppää, ja siitä vasta riemu repeää kun pallon tukkii Ikean lelutorniin. Raukka kun sitten itsensä änkeää kerrosta alemmaksi ja yrittää verkon läpi haroa palloa.
Hirveä juttelu Kossilla on päällä aina, pallon menoa kommentoidaan, nälkä ilmoitetaan (ISOSTI) ja muutenkin piipitys kuuluu säännöllisesti. Niin, Kossin ääni on varsin epämiehekäs hyvin korkea miu.
Ruoka uppoaa kiitettävällä vauhdilla, kerran on jäänyt yksi puolikas annos possunsydäntä syömättä, mutta sen jälkeen kaikki on mennyt. Tosin kanansiivistä kaikista isoimmat luut on toki kiva raahata sängyn alle mehustumaan pariksi päivää ennenkuin ne voi sieltä rouskutella (ei muuten raahaa enää kun aarrekätkön löysin...)
Laitetaan vielä muutama kuva Kossin ekasta viikosta:
Päiväohjelma on nukkumista ja riehumista, yleensä viimeiset unoset otetaan siinä seiskasta kymppiin, jonka jälkeen alkaa iltavilli. Olen muutaman kerran yrittänyt ajoittaa leikkihetken juuri ysistä kymppiin. Iltavilliin tällä ei ole suurempaa vaikutusta.
Paras lelu on (kaiken kielletyn lisäksi toki) Bilteman kissalelupaketista löytynyt raidallinen tiivis pallo. Pallon perässä juostaan ympäri kämppää, ja siitä vasta riemu repeää kun pallon tukkii Ikean lelutorniin. Raukka kun sitten itsensä änkeää kerrosta alemmaksi ja yrittää verkon läpi haroa palloa.
Hirveä juttelu Kossilla on päällä aina, pallon menoa kommentoidaan, nälkä ilmoitetaan (ISOSTI) ja muutenkin piipitys kuuluu säännöllisesti. Niin, Kossin ääni on varsin epämiehekäs hyvin korkea miu.
Ruoka uppoaa kiitettävällä vauhdilla, kerran on jäänyt yksi puolikas annos possunsydäntä syömättä, mutta sen jälkeen kaikki on mennyt. Tosin kanansiivistä kaikista isoimmat luut on toki kiva raahata sängyn alle mehustumaan pariksi päivää ennenkuin ne voi sieltä rouskutella (ei muuten raahaa enää kun aarrekätkön löysin...)
Laitetaan vielä muutama kuva Kossin ekasta viikosta:
lauantai 3. lokakuuta 2009
Kossi has landed
Eilen oli suuri päivä. Niin suuri, ettei meinannut yöllä tulla unta ollenkaan.
Eli kävin hakemassa Kossin kotiin. Autossa herra oli sitä mieltä että tää touhu on tosi paskaa, ja se kommentoi koko matkan ensiksi pienillä naukaisuilla ja kun niistä ei ollut tehoa niin lähti sieltä vähän isompaakin MÄY! - ääntä. Kämpillä piti vähän ensin täristä, mutta sen jälkeen pitikin koko kämppä kiertää tarkasti.
Yön se nukkui sievästi jalkopäässä, ja herätti ensimmäisen kerran vasta kuudelta.
Uusia mielipaikkoja on olohuoneen ikkunalauta ja telkkarin taus, mutta keittiön ikkuna pelottaa kun sieltä näkyy isolle tielle jossa menee semmoisia hilmuisen isoja vempeleitä jotka pistää että bruuum brruuuuum. Kossi vastaa niille selkäkarvat pystyssä että grrrrrr.... grrrrr....
Eli kävin hakemassa Kossin kotiin. Autossa herra oli sitä mieltä että tää touhu on tosi paskaa, ja se kommentoi koko matkan ensiksi pienillä naukaisuilla ja kun niistä ei ollut tehoa niin lähti sieltä vähän isompaakin MÄY! - ääntä. Kämpillä piti vähän ensin täristä, mutta sen jälkeen pitikin koko kämppä kiertää tarkasti.
Yön se nukkui sievästi jalkopäässä, ja herätti ensimmäisen kerran vasta kuudelta.
Uusia mielipaikkoja on olohuoneen ikkunalauta ja telkkarin taus, mutta keittiön ikkuna pelottaa kun sieltä näkyy isolle tielle jossa menee semmoisia hilmuisen isoja vempeleitä jotka pistää että bruuum brruuuuum. Kossi vastaa niille selkäkarvat pystyssä että grrrrrr.... grrrrr....
torstai 1. lokakuuta 2009
RRRAAWWWR
Ylihuomenna, ylihuomenna!
Apua!
Kävin tänään Mustissa ja Mirrissä "hieman" shoppailemassa, eli mukaan tarttui kissanvessa (joka mahtui kuin mahtuikin ihmisvessaan, mahtavaa!), ruokaa, Feliway ja yksi lelu jopa. Sen jälkeen kävin kissanruokakipot shoppaamassa Halpa Hallista (suoraan sanottuna tassukuvioitu Cat- kuppi ei nyt vaa jotenki sykähdytä), ihan perus matalia kulhoja ostin. Sen jälkeen taiteilin itseni tietöiden lomassa Tassulan Puotiin ja sieltä ostin hieman lihoja.
Täällä kotona olen sitten hieman paikkoja siistinyt ja järjestellyt, huomenna pitää vielä vähän tilpehöörää kantaa vintille ja imuroida (en nyt pelkästään kissan takia imuroi, ihan muutenkin pitää siivota).
Ja nyt on hieman primitiivinen olo kun sain ne Tassulasta haetut ruuat jaettua rasioihin, siitä vaan sydäntä ja siipeä poikki ja pinoon! Rawr!
Huomenna pitää luovuttaa Clipperin etsintä ja taipua ja hakea Atlas Prismasta. Lähin Clipperinmyyjä kun on Kempeleessä. Damn!
Apua!
Kävin tänään Mustissa ja Mirrissä "hieman" shoppailemassa, eli mukaan tarttui kissanvessa (joka mahtui kuin mahtuikin ihmisvessaan, mahtavaa!), ruokaa, Feliway ja yksi lelu jopa. Sen jälkeen kävin kissanruokakipot shoppaamassa Halpa Hallista (suoraan sanottuna tassukuvioitu Cat- kuppi ei nyt vaa jotenki sykähdytä), ihan perus matalia kulhoja ostin. Sen jälkeen taiteilin itseni tietöiden lomassa Tassulan Puotiin ja sieltä ostin hieman lihoja.
Täällä kotona olen sitten hieman paikkoja siistinyt ja järjestellyt, huomenna pitää vielä vähän tilpehöörää kantaa vintille ja imuroida (en nyt pelkästään kissan takia imuroi, ihan muutenkin pitää siivota).
Ja nyt on hieman primitiivinen olo kun sain ne Tassulasta haetut ruuat jaettua rasioihin, siitä vaan sydäntä ja siipeä poikki ja pinoon! Rawr!
Huomenna pitää luovuttaa Clipperin etsintä ja taipua ja hakea Atlas Prismasta. Lähin Clipperinmyyjä kun on Kempeleessä. Damn!
lauantai 26. syyskuuta 2009
Enää viikko!
Apua!
Enää viikko aikaa
- tehdä asunnosta abyturvallinen
- käydä hakemassa vessalaatikko Mustista ja Mirristä
- ja sisustaa vessa uudelleen
- tehdä myös vessasta abyturvallinen
- opetella kaikki mahdollinen raakaruokinnasta
- harjoitella tiukkaa äänensävyä joka ei horju pörröisen ja anovan katseen edessä (" ei, ruokapöydälle ei tulla silloin kun siinä syödään")
- nauttia hiljaisista ja tylsistä päivistä
- nauttia kun saa nukkua ihan yksin sängyssä äks- asennossa
- puhua muuta kuin "meidän Kossi..."- alkuisia lauseita
- liesuta yötä myöten ties missä
- olla muutenkin vapaa ja vastuuton.
Toisaalta koko ajan toivoo että menisi nyt nämä päivät nopeampaa ja nopeampaa! Kävin torstaina Kossia taas moikkaamassa ja olihan se kasvanut. Ja siitä oli myös tullut hellyttävä peto joka mulisi huljasti kanansiiven kimpussa kun sisarukset yrittivät tulla osingolle. Pennut oli myös madotettu torstaina ja Riina kertoi että Kossi oli ollut kaikista eniten ninja kitteh + samana aamuna myös pissannut sänkyyn koska vessassa oli jonoa. Eli itsepäinen otus on sieltä tulossa. Yritin myös Riinaa vielä houkutella Iisalmen näyttelyyn Enkun kanssa, ja jos Anne vielä tulisi etelästä Sipun kanssa niin saataisiin riistoihin äiti, isi ja poika - edustus.
Loppukevennykseksi vielä kuva HULJASTA KOSSI-PEDOSTA.
Enää viikko aikaa
- tehdä asunnosta abyturvallinen
- käydä hakemassa vessalaatikko Mustista ja Mirristä
- ja sisustaa vessa uudelleen
- tehdä myös vessasta abyturvallinen
- opetella kaikki mahdollinen raakaruokinnasta
- harjoitella tiukkaa äänensävyä joka ei horju pörröisen ja anovan katseen edessä (" ei, ruokapöydälle ei tulla silloin kun siinä syödään")
- nauttia hiljaisista ja tylsistä päivistä
- nauttia kun saa nukkua ihan yksin sängyssä äks- asennossa
- puhua muuta kuin "meidän Kossi..."- alkuisia lauseita
- liesuta yötä myöten ties missä
- olla muutenkin vapaa ja vastuuton.
Toisaalta koko ajan toivoo että menisi nyt nämä päivät nopeampaa ja nopeampaa! Kävin torstaina Kossia taas moikkaamassa ja olihan se kasvanut. Ja siitä oli myös tullut hellyttävä peto joka mulisi huljasti kanansiiven kimpussa kun sisarukset yrittivät tulla osingolle. Pennut oli myös madotettu torstaina ja Riina kertoi että Kossi oli ollut kaikista eniten ninja kitteh + samana aamuna myös pissannut sänkyyn koska vessassa oli jonoa. Eli itsepäinen otus on sieltä tulossa. Yritin myös Riinaa vielä houkutella Iisalmen näyttelyyn Enkun kanssa, ja jos Anne vielä tulisi etelästä Sipun kanssa niin saataisiin riistoihin äiti, isi ja poika - edustus.
Loppukevennykseksi vielä kuva HULJASTA KOSSI-PEDOSTA.
keskiviikko 16. syyskuuta 2009
Tuskastunutta odottelua
Viikko on vierähtänyt edellisestä merkinnästä. Niin se aika vaan nytkähtelee hitaasti mutta varmasti eteenpäin. Aamukampa harvenee ja Kossin saaminen kotiin on aina vain lähempänä.
Viikonlopun aikana vietin synttäreitäni ja vieraat muistivat (köh jostain kumman syystä, en olekaan heidän korviinsa kaatanut kuin KOKO AJAN kissapulinoita) myös Kossia, nyt sille on jo pari varmasti kiinnostavaa höyhenhuiskaa kaapissa odottamassa. Äiti toi myös tuliaisia Haaparannalta, nimittäin Ikeasta lelu/pyykki/vastaava - putken, johon Kossi onkin jo kotonaan tottunut. Tällä kertaa putki on vain sininen, joten se sopii sisustukseen erittäin hyvin. Vielä vain pitäisi se jotenkin ninjailla johonkin kiinni. Tässä kuva Kossista ja Taikkiksesta putkessa (Kossi ylinpänä)
Viime viikolla kävin taas kiertämässä eläintarvikeliikkeitä, ja Mustissa ja Mirrissä oli sopiva vessa, katollinen ja suodattimellinen virtaviivainen musta pakkaus. Pitää se sieltä hakea sitten lähempänä h-hetkeä.
Sen sijaan kantokoppaa ei mistään ole tämän kaupungin alueelta vielä sopuhintaan löytynyt. M&M:ssä oli Atlaksen koppeja, mutta suoraan sanottuna ne oli todella rumia ja ainakin sielä hävyttömän kalliita. Sen lisäksi se kiinnityssysteemi vaikutti siltä että vuosien kuluessa se saattaa ruveta löystymään, vaikka Atlaksia onkin hyviksi kehuttu. Täytyy nyt sitten perjantaina kun Nivalaan menen niin käydä penkomassa Ylivieskan Kärkkäinen, jos sielä olisi Clipperin bokseja, niissä vaikuttaa se lukko olevan paljon kivempi. Ja ulkonäkö, mun kissaa ei rumassa kopassa kanneta (viis ergonomiasta... Ei vaineskaa)
Odotus jatkukoon.
Viikonlopun aikana vietin synttäreitäni ja vieraat muistivat (köh jostain kumman syystä, en olekaan heidän korviinsa kaatanut kuin KOKO AJAN kissapulinoita) myös Kossia, nyt sille on jo pari varmasti kiinnostavaa höyhenhuiskaa kaapissa odottamassa. Äiti toi myös tuliaisia Haaparannalta, nimittäin Ikeasta lelu/pyykki/vastaava - putken, johon Kossi onkin jo kotonaan tottunut. Tällä kertaa putki on vain sininen, joten se sopii sisustukseen erittäin hyvin. Vielä vain pitäisi se jotenkin ninjailla johonkin kiinni. Tässä kuva Kossista ja Taikkiksesta putkessa (Kossi ylinpänä)
Viime viikolla kävin taas kiertämässä eläintarvikeliikkeitä, ja Mustissa ja Mirrissä oli sopiva vessa, katollinen ja suodattimellinen virtaviivainen musta pakkaus. Pitää se sieltä hakea sitten lähempänä h-hetkeä.
Sen sijaan kantokoppaa ei mistään ole tämän kaupungin alueelta vielä sopuhintaan löytynyt. M&M:ssä oli Atlaksen koppeja, mutta suoraan sanottuna ne oli todella rumia ja ainakin sielä hävyttömän kalliita. Sen lisäksi se kiinnityssysteemi vaikutti siltä että vuosien kuluessa se saattaa ruveta löystymään, vaikka Atlaksia onkin hyviksi kehuttu. Täytyy nyt sitten perjantaina kun Nivalaan menen niin käydä penkomassa Ylivieskan Kärkkäinen, jos sielä olisi Clipperin bokseja, niissä vaikuttaa se lukko olevan paljon kivempi. Ja ulkonäkö, mun kissaa ei rumassa kopassa kanneta (viis ergonomiasta... Ei vaineskaa)
Odotus jatkukoon.
torstai 10. syyskuuta 2009
Synttäripäivä ja kanttausta.
Eilen oli meidän tyttöjen Marttakerho-kokoontuminen Inkalla ja olin kokoontumiseen varautunut ostamalla ihanaa paratiisimetsä-kangasta jo maanantaina. Päätin tehdä kissapedin Annen Somakissin foorumilla antaman ohjeen mukaan. Se vaikutti ohjeessa erittäin simppeliltä.
Vaikutti.
Ei vaikuta enää. Taisin tytöille opettaa muutamankin uuden kirosanan ompelun edetessä.
Kun ohjeessa lukee, että 2,5 metriä kanttinauhaa, niin se tarkoittaa...din din din... kanttausta. Ja siinä on sitten maailman kaikista eniten viheliäisintä puuhaa, voin tässä sen verran paljastaa. Sain kyllä kissapedin tehtyä ei siinä mitään, mutta Kossin on parempi tykätä siitä tai se laitetaan tykkäämään... (ei vaineskaa, kyllä tuota voi tyhjänäkin pitää esillä jossain kunhan vain se on strategisesti aseteltu huonot puolet seinään päin). Sain myös samalla vihdoin ja viimein ommeltua keittiöön uudet verhot, eihän nuo entiset olekaan olleet huoneeni/kotini ikkunassa muuta kuin siitä asti kun ne 12-vuotiaana ala-asteella ompelin... Nyt keittiön ikkunassa könöttää Marimekon Kanteleen Kutsu - kappa. Sinivalkoisena. (Vähän isompana kuvio kuin kuvassa)
Olin jo Marimekon sivuilta kuolannut hirreltä näyttävää Vahva -kangasta näyttelyverhoiksi (koska hirsihäkki nyt olisi jotenkin iskenyt minun huumorintajuuni) mutta kaupasta sanottiin että sen tuotanto on lopetettu heinäkuun lopussa.
Tyypillistä meikän tuuria, pitää näyttelyverhot ommella sitten jostain bätmän-kankaasta.
Tänään sitten Kossi & co. täyttää 12 viikkoa, onnea vaan pojille ja tytölle. Hyvän päivän ovat kyllä valinneet, tulihan tässä nyt itsekin täytettyä vasta toisen kerran 21. :D
Vaikutti.
Ei vaikuta enää. Taisin tytöille opettaa muutamankin uuden kirosanan ompelun edetessä.
Kun ohjeessa lukee, että 2,5 metriä kanttinauhaa, niin se tarkoittaa...din din din... kanttausta. Ja siinä on sitten maailman kaikista eniten viheliäisintä puuhaa, voin tässä sen verran paljastaa. Sain kyllä kissapedin tehtyä ei siinä mitään, mutta Kossin on parempi tykätä siitä tai se laitetaan tykkäämään... (ei vaineskaa, kyllä tuota voi tyhjänäkin pitää esillä jossain kunhan vain se on strategisesti aseteltu huonot puolet seinään päin). Sain myös samalla vihdoin ja viimein ommeltua keittiöön uudet verhot, eihän nuo entiset olekaan olleet huoneeni/kotini ikkunassa muuta kuin siitä asti kun ne 12-vuotiaana ala-asteella ompelin... Nyt keittiön ikkunassa könöttää Marimekon Kanteleen Kutsu - kappa. Sinivalkoisena. (Vähän isompana kuvio kuin kuvassa)
Olin jo Marimekon sivuilta kuolannut hirreltä näyttävää Vahva -kangasta näyttelyverhoiksi (koska hirsihäkki nyt olisi jotenkin iskenyt minun huumorintajuuni) mutta kaupasta sanottiin että sen tuotanto on lopetettu heinäkuun lopussa.
Tyypillistä meikän tuuria, pitää näyttelyverhot ommella sitten jostain bätmän-kankaasta.
Tänään sitten Kossi & co. täyttää 12 viikkoa, onnea vaan pojille ja tytölle. Hyvän päivän ovat kyllä valinneet, tulihan tässä nyt itsekin täytettyä vasta toisen kerran 21. :D
tiistai 8. syyskuuta 2009
Eilisiä kuvia
Repesin täysin kun näin Riinan Kuvablogissa tämän kuvan, kyllä näkee todellakin kuka on tänne tulossa (näinkö nopeaa lemmikit rupeavat omistajaansa muistuttamaan):
Oikealla tuo hoopon näköinen on siis Kossi, vasemalla Taikkis. :D
Oikealla tuo hoopon näköinen on siis Kossi, vasemalla Taikkis. :D
maanantai 7. syyskuuta 2009
Valinta on tehty!
Tänään kävin taas pentuja katsomassa. Ne olivat juuri vetäneet navan täydeltä evästä, joten hämäävästi paikoillaan kököttivät ja haukottelivat. Mulle alkaa pikkuhiljaa tulla ihan eri kuva rodusta kuin mitä muut varoittelevat, kun pennut aina ovat päikkäreillä kun sinne pääsen.
Teljettiin julmasti tyttö ja Isopoika hillerihäkkiin jotta saatiin (noh, yritettiin saada) Kolmosesta ja Taikkiksesta valokuvia vierekkäin vertailtavaksi. Eihän siitä mitään tullut, yllättäen pirteyttä alkoi siinä vaiheessa löytyä kun kamera kaivettiin esille.
Luultavasti Riina joitain otoksia sai, mulla ei nyt ollut kameraa mukana ollenkaan kun yritin keskittyä kissojen vertailuun enempi eikä vaan valokuvaukseen. Hankala niitä oli kyllä verrata kun aina piti kurkata kaulan alle että kumpi tää nyt olikaan.
Lopulta päästettiin äänekkäästi protestoinut tyttö ja lähinnä omalla hännällään häkissä leikkinyt isopoika ulos ja iloisesti taas meni pennut sekaisin keskenään. Jossain vaiheessa Taikkis ja Kolmonen simahtivat Ikea-putkeen jossa kävin heitä sitten sielä tiirailemassa.
Kolmoselta sitten kysyin että lähtisikö se mulle kissaksi. Vastaus oli: "Purrrr Purrr Purrrrrrrrrrrrrrr". Eli joo.
Eli Kolmospojasta tulee lokakuun alussa Kossi Kolmonen ja se muuttaa tänne näin asumaan.
Viralliselta nimeltään kolmonen on siis Fin* Nebuankhet Padmesh (vitsit ko komeen kuulosta). Kossi on siis myös tämän blogin yläpalkissa, enteellisesti kuvan siihen viime viikolla läimäisin!
Teljettiin julmasti tyttö ja Isopoika hillerihäkkiin jotta saatiin (noh, yritettiin saada) Kolmosesta ja Taikkiksesta valokuvia vierekkäin vertailtavaksi. Eihän siitä mitään tullut, yllättäen pirteyttä alkoi siinä vaiheessa löytyä kun kamera kaivettiin esille.
Luultavasti Riina joitain otoksia sai, mulla ei nyt ollut kameraa mukana ollenkaan kun yritin keskittyä kissojen vertailuun enempi eikä vaan valokuvaukseen. Hankala niitä oli kyllä verrata kun aina piti kurkata kaulan alle että kumpi tää nyt olikaan.
Lopulta päästettiin äänekkäästi protestoinut tyttö ja lähinnä omalla hännällään häkissä leikkinyt isopoika ulos ja iloisesti taas meni pennut sekaisin keskenään. Jossain vaiheessa Taikkis ja Kolmonen simahtivat Ikea-putkeen jossa kävin heitä sitten sielä tiirailemassa.
Kolmoselta sitten kysyin että lähtisikö se mulle kissaksi. Vastaus oli: "Purrrr Purrr Purrrrrrrrrrrrrrr". Eli joo.
Eli Kolmospojasta tulee lokakuun alussa Kossi Kolmonen ja se muuttaa tänne näin asumaan.
Viralliselta nimeltään kolmonen on siis Fin* Nebuankhet Padmesh (vitsit ko komeen kuulosta). Kossi on siis myös tämän blogin yläpalkissa, enteellisesti kuvan siihen viime viikolla läimäisin!
lauantai 5. syyskuuta 2009
Kuinka päädyin abyyn
Tähän blogin alkuun olisi kai viisasta hieman valoittaa sitä mutkikasta polkua joka minut abessinialaisen luokse johti. Olen aina halunnut kissaa, mutta lapsuudenkodissa äiti on painokkaasti sanonut että meille ei kissaa tule. Sen sijaan sinne tuli koira, Mandi. Mandi oli hetken myös minun koiranani kun omilleni tänne Ouluun muutin, mutta viime talvena kun lähdin vaihtoon Skotlantiin Mandi muutti isäni luokse omakotitaloon sivukylälle viettämään rauhallisia eläkepäiviä.
Sitten kun vaihto alkoi olla loppusuoralla niin tuntui siltä että kotiin on lemmikki saatava ja nyt se on oltava kissa-merkkinen. Siitä sitten kuvia ja nettiä selaillessa päädyin siamilaiseen ja löysinkin hyvän kasvattajan. Sähköposteja vaihdeltiin hetki, ja sinne oli jopa pentuja juuri syntynyt. Valitettavasti yhtään suklaanaamiopoikaa ei ollut tullut, joten en ihan heti lähtenyt varaamaan pentua. Kesä meni setvitellessä ja heinäkuun korvilla kävin pentuja vellomassa. Vaikka pennut olivat ylisuloisia, niin hieman sohvan alla kyräilevät emot arveluttivat, vaikka kasvattaja vakuuttikin että normaalisti ovat ihan seurallisia neitejä.
Samalla reissulla myös selvisi että näyttelytason tyttöjä ei ehkä ole tarpeeksi minulle asti, kun astutuksessa käytetyn kollin omistaja halusikin kaksi tyttöä itselleen. Sijoitukseen olisi ehkä yksi tyttö ollut mutta tulimme siihen tulokseen että Hämeenlinna on Oulusta aika kaukana.
Jätimme kuitenkin asian vielä hautumaan. Sitten töissä minulle tuli juttukeikka raakaruokintaa harrastavaan kissakotiin, ja Porokista vinkattiin että Riinalta löytyisi koti missä on abessinialaiskissoja ja jopa pentuja joita raakaruokitaan. Siihen mennessä en hirveästi ollut abyistä kuullut, InCatin foorumilta lähinnä somalien (abyjen pitkäkarvainen "sisarrotu") kuvia olin ihastellut. Kun pääsin paikan päälle ja eteisessä vyöryi vastaan riistanvärinen karvapallo niin myytyhän minä olin siinä paikassa. Samoin myös aikuiset kissat hurmasivat tassun käänteessä, etenkin hurmuri-Hinni joka kiepsahti heti syliin kehräämään.
Riina muisti mainostaa että pennut ovat kaikki vielä varaamatta. Siinä sitten pari viikkoa mietin asiaa (ja töissä tiirailin kuvaajan ottamia söpöäkin söpömpiä kuvia), etsin tietoa abyistä ja koko ajan enemmän ja enemmän varmistui tunne että tässä se nyt olisi sittenkin. Viime viikolla sitten laitoin Annelle sähköpostia, varmana siitä että kaikki pennut ovat menneet, ja sain yllätyksekseni vastauksen että varaamatta ovat! Riemu oli aikaslailla rajatonta.
Nyt vain sitten pitää opetella tosiaan uusi maailma, tänään kävin siihen jo hieman tutustumassa Mustissa&Mirrissä, samoin kuin eilen kuolasin raapimapuita Zooplussan sivuilla. Ehkä jo ensi viikolla uskaltaa lähteä shoppailemaan!
Sitten kun vaihto alkoi olla loppusuoralla niin tuntui siltä että kotiin on lemmikki saatava ja nyt se on oltava kissa-merkkinen. Siitä sitten kuvia ja nettiä selaillessa päädyin siamilaiseen ja löysinkin hyvän kasvattajan. Sähköposteja vaihdeltiin hetki, ja sinne oli jopa pentuja juuri syntynyt. Valitettavasti yhtään suklaanaamiopoikaa ei ollut tullut, joten en ihan heti lähtenyt varaamaan pentua. Kesä meni setvitellessä ja heinäkuun korvilla kävin pentuja vellomassa. Vaikka pennut olivat ylisuloisia, niin hieman sohvan alla kyräilevät emot arveluttivat, vaikka kasvattaja vakuuttikin että normaalisti ovat ihan seurallisia neitejä.
Samalla reissulla myös selvisi että näyttelytason tyttöjä ei ehkä ole tarpeeksi minulle asti, kun astutuksessa käytetyn kollin omistaja halusikin kaksi tyttöä itselleen. Sijoitukseen olisi ehkä yksi tyttö ollut mutta tulimme siihen tulokseen että Hämeenlinna on Oulusta aika kaukana.
Jätimme kuitenkin asian vielä hautumaan. Sitten töissä minulle tuli juttukeikka raakaruokintaa harrastavaan kissakotiin, ja Porokista vinkattiin että Riinalta löytyisi koti missä on abessinialaiskissoja ja jopa pentuja joita raakaruokitaan. Siihen mennessä en hirveästi ollut abyistä kuullut, InCatin foorumilta lähinnä somalien (abyjen pitkäkarvainen "sisarrotu") kuvia olin ihastellut. Kun pääsin paikan päälle ja eteisessä vyöryi vastaan riistanvärinen karvapallo niin myytyhän minä olin siinä paikassa. Samoin myös aikuiset kissat hurmasivat tassun käänteessä, etenkin hurmuri-Hinni joka kiepsahti heti syliin kehräämään.
Riina muisti mainostaa että pennut ovat kaikki vielä varaamatta. Siinä sitten pari viikkoa mietin asiaa (ja töissä tiirailin kuvaajan ottamia söpöäkin söpömpiä kuvia), etsin tietoa abyistä ja koko ajan enemmän ja enemmän varmistui tunne että tässä se nyt olisi sittenkin. Viime viikolla sitten laitoin Annelle sähköpostia, varmana siitä että kaikki pennut ovat menneet, ja sain yllätyksekseni vastauksen että varaamatta ovat! Riemu oli aikaslailla rajatonta.
Nyt vain sitten pitää opetella tosiaan uusi maailma, tänään kävin siihen jo hieman tutustumassa Mustissa&Mirrissä, samoin kuin eilen kuolasin raapimapuita Zooplussan sivuilla. Ehkä jo ensi viikolla uskaltaa lähteä shoppailemaan!
perjantai 4. syyskuuta 2009
Tästä se lähtee!
Eli nyt starttaa Kunnian Kultaama - blogi, jonka päätarkoituksena on kanavoida kissahöyrähtämiseni yhteen kanavaan, jottei kanssaeläjät vallan tuki suutani.
Blogin nimi on röyhkeästi ryövätty tulevan kissin kasvattajanimestä, eli Nebuankhetista. Nimi on kuulemma jotain muinaisegyptiä ja tarkoittaa siis Kunnian kultaamaa. Loistonimi!
Tuleva kissa on siis abessinialainen, sen tarkemmin en vielä tiedä koska pennuista lopullista valintaa en ole tehnyt. Tämän blogin tarkoituksena on nyt alussa myös ihmetellä kaikkea sitä uutta mitä ensimmäistä kissaansa hankkiva joutuu kohtaamaan. Muun muassa asunnon kissaturvalliseksi tiivistämistä ja kantokoppien ergonomiavertailuja siis luvassa.
Loppuun vielä söpö abynassu, omistaja on joku pennuista, valitettavasti vielä en ainakaan nassuista näitä erota.
Blogin nimi on röyhkeästi ryövätty tulevan kissin kasvattajanimestä, eli Nebuankhetista. Nimi on kuulemma jotain muinaisegyptiä ja tarkoittaa siis Kunnian kultaamaa. Loistonimi!
Tuleva kissa on siis abessinialainen, sen tarkemmin en vielä tiedä koska pennuista lopullista valintaa en ole tehnyt. Tämän blogin tarkoituksena on nyt alussa myös ihmetellä kaikkea sitä uutta mitä ensimmäistä kissaansa hankkiva joutuu kohtaamaan. Muun muassa asunnon kissaturvalliseksi tiivistämistä ja kantokoppien ergonomiavertailuja siis luvassa.
Loppuun vielä söpö abynassu, omistaja on joku pennuista, valitettavasti vielä en ainakaan nassuista näitä erota.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
