maanantai 28. joulukuuta 2009

Voi nakki mikä tyyppi

...kuten Annapurna kommentoi tuohon videopostaukseeni.

Ajattelin tässä vähän kertoilla Kossin suhteesta ruokaan. Siitä siis nakki-aiheinen otsikko.

Kunnon kulinaristin tavoin Kossi ei vain syö elääkseen. Herra elää syödäkseen, tosin tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ruokaa uppoaisi kitaan suunnattomia määriä (tai mistä sitä tietää, en ole koskaan kukkurakupillisia porsaansydäntä etes tarjonnu). Vaan. Herra on aika tarkka ruuan laadusta. Pikaisten empiiristen kenttäkokeiden perusteella on todettava, että viljaa ja sokeria sisältävät einekset jäävät lautaselle. Tokikaan näitä ei jäbälle olisi tarkoitus edes syöttää mutta meikä sattui vahingossa muutaman sellaisen pussin kaupasta ostamaan. Tsaijjaij. Hätinä näistä laaduttomista mössöistä kelpasi kastikkeet. Tämän jälkeen on pitänyt (myös saksan, portugalin ja italiankieliset jos enklantia ei ole saatavilla) tuoteselosteet tavata suurennuslasin kanssa.

Joulun alla kävi myös toinen kardinaalimoka. Kossi kun on noin puolibarffaaja, eli se syö osaksi raakaa lihaa. Koska raksuja jätkä ei ole koskaan ruuaksi syönyt (nytkin vain naksutinkoulutuksessa on herkkupaloina minimaalisen kokoiset Almo Naturen penturaksut) ei sillä nyt pentuaikana ole raksubaaria koko aikaa avoinna, kuten jotkut suosittelevat pitämään kasvun takaamiseksi. Sen sijaan minä kannan herrasväelle selkä notkolla ruokaa joka välissä (neljästi päivässä). Tästä kaksi annosta on raakaa lihaa (porsaan sydäntä, -suikaletta, poron jauhelihaa, kanan siipiä ja nyt uutuutena kanan kauloja ja naudan jauhista. Silloin tällöin myös seisoppa (heeheehee) tulee mikrossa pyöräytettyä) ja kaksi annosta kaupan ruokaa.

No niin, ajatuksenvirta takaisin uomaansa ja nokka kohti mokaa. Nimittäin minulta pääsi raakaruoka loppumaan, ja joulukiireiden painaessa päälle ei (kissan)ruokakauppaan muka ollut aikaa mennä (vaikka se sijaitsee n. 300 metrin päässä kotiovelta). Kaupasta onneksi sai possunsuikkuja (suikaleita) ja -kieltä mutta aivan viimeiset päivät ennen joululomaa äitin luona Kossi joutui tulemaan toimeen teollisella ruualla.

Siitähän seurasi sitten jännitysnäytelmä neljässä näytöksessä nimeltään "Kuoleva Abytsen". Viimeinen näytös oli meneillään juuri äsken, siitä lisää myöhemmin. Näytelmän ensimmäiset osat esitettiin ruokakupin laidalla: "Ohmygod TAAS tota mössöö, missä viipyy mun kanansiivet ja possunsydän kysynvaanHÄH?!" kommentoi urhoollinen syömämies. Muutaman kerran uutterasti ruokatabletilla yritettiin ruokaa peitellä, mutta kun kovasydämisesti muuta ei tippunut niin kyllähän se sitä nälkäänsä närppi.

Mutta voi ainaa mikä show syntyi kinkun kanssa. Kun (omasta mielestään) päiviä nälkää nähnyt kissa sai ensihatsit ja kosketukset kunnon lihaan moneen päivään niin sitähän piti vahtia, seurata ja ryöstää aina tilaisuuden tullen. Kahdesti ryöstö onnistui, ja kolmannen kanssa oltiin jo lähellä (lähinnä siksi että ympärillä syövät ihmiset meinasivat tukehtua nauruun ja samalla purskauttaa suussa jo olevat kinkut maailmalle). Kossi nimittäin istui neljänneksi ruokapöytään (tottakai sitä pitää olla niinkuin kaikki muutkin nuoret), katseli muualle ja salakavalasti hivutti tassuaan kohti kinkkuvatia. "EI" huudon kuullessa tassu livahti takaisin tuolille ja katse oli niin viaton kuin vain voi olla. Kunnes minuutin päästä tassu oli taas matkalla kohti kinkkuvatia.

Noh joulun syöpöttelyistä selvittiin kahdella kinkkuvarkaudella ja yhdellä mannapuurokattilaan tapahtuneella sukelluksella (onneksi kattila oli jo tyhjä) ja tänään kävin hakemassa vihdoin kassillisen lihoja. Siinä kanan kauloja kiskoessani eroon toisistaan ja tunkiessani niitä pakasterasioihin Kossi meinasi seota. Kai se pitkästä aikaa haisi hyvälle. Lopulta piti kissa eristää olkkariin, kun ei hommasta (saksien ja veitsen kanssa hosuessa) meinannut tulla mitään.

Mutta kyllä nyt kelepoo!

sunnuntai 27. joulukuuta 2009

Tunnustuksia satelee

Vielä ei edellisen postauksen videosta ole kutsuja Oskarinkemuihin tullu, mutta Annapurnan Smack the Fatso-blogissa saatiin Christmas Spirit maininta. Voe ainaa.



Anna tämä tunnustus kaikille blogeille,
joille haluat toivottaa joulumieltä
sekä hyvää joulua.

1. Tunnustuksen saaneet saavat laittaa kuvan blogeihinsa.

2. Linkitä blogiin, jonka pitäjältä sait tunnustuksen.

3. Nimeä haluamasi blogit, joille haluat antaa tunnustuksen ja linkitä heidän bloginsa.

4. Jätä viesti heidän blogeihinsa, jotta he tietävät nimeämisestä.


Vähähää tää tullee joulumielen kannalta myöhässä, mut mut jos haetaan hyvää uusivuosimieltä? Sellaisia blogeja ovat olleet munsta (Smack the Fatson lisäksi toki)

1. Karvalapset, Pilvin, Santun ja Morriksen juttuja on aina mukava lukea (toki niitä saisi päivittää useamminkin köhköh)
2. Inkan reissublogi joka aiheuttaa suuuuuuuuuuria kateuden ryöpsähdyksiä aina kun sitä lukee. Kuiteski luen. Olen masokisti.
3. Kissakuvahaaste, joka ideallaan todellakin levittää joulun sanomaa!
4. Maunon ja Epun maukuja on uusi blogi, joka sisältää aivan mahdottoman hyvien juttujen lisäksi ihania kuvia egyptinmauista.

lauantai 19. joulukuuta 2009

Kissakuvahaaste: Pallo

Osallistun tällä kertaa kissakuvahaasteeseen videolla! Sattui nimittäin kännykkään (siitä huono kuvanlaatu) tallentumaan Kossin ei-niin-fiksu -kisailu pallon kanssa. Tästä huomaa, että vaikka palkinto lopussa onkin plakkarissa niin ei tuo kissa nyt mitenkään se laatikon terävin veitsi ole...


video

keskiviikko 16. joulukuuta 2009

Naksutinmatka alkaa!

Kahdenkin eri koulutusoppaan innoittamana nyt vihdoin aloitetaan Kossin kanssa naksutinkoulutus. Jäbä on selkeästi aktiivinen ja kekseliäs, joten koulutustuokioiden kautta saadaan toivottavasti purettua liikaenergiaa pois pahanteosta. Naksutinnameiksi onneksi riitti Almo Naturen penturaksut (sopivan pieniä), kun meillä ei muuten raksuja ollenkaan syödä. Kossi oli raksuista niin mielissään, että meinasi itse naksutin jäädä huomioimatta. Täytyy siis naksunantoajoitukseen kiinnittää huomiota enemmän.

Sen verran vähän meillä toki noita raksuja menee, että tuo yksi penturaksupussi kestää varmasti pitkään.

Yritän tänne päivitellä koulutuksen edistymistä, tällä hetkellä ollaan siis vasta ehdollistumisvaiheessa.

Muuten Kossille kuuluu hyvää, se on juuri vaihtanut hampaat uudenkarheisiin pysyviin, ja hampaiden vaihtoaikana alkoi kuulemma vähän teollinen tökkiä. Nyt teollisista alas menee Feline Porta, Mjaut ja Ikisuosikki Vomsu. Silti ei kuulemma ole possun sydämen voittanutta.

torstai 10. joulukuuta 2009

ISO MIÄS!

Tänään Kossi (ja Lenni ja Kaneli ja en-tiedä-mikä-isopojan-nimeksi-tuli-joten-olkoon-se-Isopoika-vieläkin)täyttää huikaisevat puoli vuotta!! On kyllä poika sen verta jytevöitynytkin, käytiin viikonloppuna vaa-alla ja se nytkähti 3,2 kiloon.

Yritin Kossille ostaa synttärilahjaksi kauppahallilta kalaa, niin sitten kun tulin kotiin niin eipä tuo ole voinut vähempää herkusta piitata. Pöh. Saa luvan tykätä kun minä kerran (haisevia) kaloja jääkaapissani suostun säilyttämään.

tiistai 1. joulukuuta 2009

Kissakuvahaaste: Oma tila

Taas on Kissakuvahaasteen aika. Tällä kertaa aiheena on oma tila. Läntätääns tähän nyt vähän vanha kuva, kun Kossi valtasi itselleen tilaa tuikitärkeältä tietokonepöydältä. (Kannattaa kuva katsoa vähän isompana, niin huomaa paremmin.)

Herra Hurrrr-Purrrrr

Kossista on tullut ihan yhtäkkiä (ei syli vaan)naamakissa. Aamuherätys hoidetaan toki vielä nenästä näykkäisemällä (n. kello 6-7) mutta itse aamuherääminen laiskoina aamuina tapahtuu siten, että Kossi tulee joko kasvojen viereen (jos nukun kyljelläni) tai rintakehän päälle makaamaan ja hurisemaan. Hurrrr purrrr purrrr vaan käy ja toinen oikein tärisee kun on kivaa pöristä.

Samoin illalla jossain vaiheessa on _aivan pakko_ päästä syliin, ja siinä kiivetä niin että nenä on nenää vasten. Ja taas huristaan ja pöristään silmät viiruina.

Tällaiset hetket auttaa kestämään niitä hetkiä kun tuo ottaa nelipistelaskeutumisen sisäreiteen kesken leikin.