Huomioita

Tässä nyt yli viikon aikana on tutustuttu Kossin kanssa puolin ja toisin ja jäbän luonne alkaa pikkuhiljaa valottua. Kuten epäilin, itsepäinen otus on tullut. Esimerkiksi ruokalautasella on hyvä käydä norkoilemassa vaikka kolmekymmentä kertaa, vaikka Kossin nostan joka kerta tiukasti komentaen pois. Kolmannenkymmenennen kerran jälkeen kierretään toisesta suunnasta, jos täältä onnais paremmin - meiningillä.

Päiväohjelma on nukkumista ja riehumista, yleensä viimeiset unoset otetaan siinä seiskasta kymppiin, jonka jälkeen alkaa iltavilli. Olen muutaman kerran yrittänyt ajoittaa leikkihetken juuri ysistä kymppiin. Iltavilliin tällä ei ole suurempaa vaikutusta.

Paras lelu on (kaiken kielletyn lisäksi toki) Bilteman kissalelupaketista löytynyt raidallinen tiivis pallo. Pallon perässä juostaan ympäri kämppää, ja siitä vasta riemu repeää kun pallon tukkii Ikean lelutorniin. Raukka kun sitten itsensä änkeää kerrosta alemmaksi ja yrittää verkon läpi haroa palloa.

Hirveä juttelu Kossilla on päällä aina, pallon menoa kommentoidaan, nälkä ilmoitetaan (ISOSTI) ja muutenkin piipitys kuuluu säännöllisesti. Niin, Kossin ääni on varsin epämiehekäs hyvin korkea miu.

Ruoka uppoaa kiitettävällä vauhdilla, kerran on jäänyt yksi puolikas annos possunsydäntä syömättä, mutta sen jälkeen kaikki on mennyt. Tosin kanansiivistä kaikista isoimmat luut on toki kiva raahata sängyn alle mehustumaan pariksi päivää ennenkuin ne voi sieltä rouskutella (ei muuten raahaa enää kun aarrekätkön löysin...)

Laitetaan vielä muutama kuva Kossin ekasta viikosta: