Tänään aamulla Kossin könytessä aamupissalle siltä pääsi myös löysähkö kakka. Meikä tietysti panikoi (tottakai), mutta kouluun oli lähdettävä. Kävin kotimatkalla apteekista ostamassa Tehobaktia (kun täti sitä neuvoi, ja Somakissin juttuja vasta kotona lukiessani huomasin, että siellä se oli aika hyvin lytätty). Nyt olen kuitenkin parin ruuan seassa sitä Kossille antanut, katsotaan tehoaako.
Ripulin syyksi veikkaan eilistä siivoamista, pyykkikone nimittäin piti taas kerran sen verta kovaa ääntä, että itselläkin meinasi sydän pysähtyä.
Tässä iltasella Kossi on nukkunut aika paljon (mikä on kyllä ihan normaalia), sekä aivastellut muutaman kerran (sekin on normaalia, siivouksen jälkeen etenkin kun sitä nostattaa pölyvuoret). Nyt se myös vähän kallisteli päätä ja rappasi korvaa, ja meikä jo hamuili Akuutin päivystysnumeroa että NONI SILLÄ ON POSSULENSSU.
Kuitenkin ruoka maistuu (possunsydämen palasia on sitte NIIN MUKAVA syödä vastapestyjen ja vielä kuivumassa roikkuvien pyykkien päällä. Ah autuutta.) ja virtaa riittää, joten jospa tuo on jotain ohimenevää.
tiistai 24. marraskuuta 2009
keskiviikko 18. marraskuuta 2009
Näyttelysankari
Tosiaan, lauantaina käytiin pyörähtämässä Kuopijossa. Lainaan tähän Somakissin foorumille kirjoittamani selostuksen että miten meillä meni:
Ajamaan lähdettiin rapsakasti linnunlaulun aikaan klo 5 aamulla. Navigaattori ohjasi jostain syystä meidät ajamaan Kärsämäen kautta, kai se kone luuli että ois vielä käytössä kesärajoitukset ja täten se ois nopeampi reitti. No ei ollut ja meinas tulla kiire, oltiin raviradalla varttia vaille yhdeksän, kun yhdeksältä loppu eläinlääkärintarkastus. Kuitenkin siihen siis ehdittiin, sopivasti vielä Annen perään, sillä kun oli Enkun (Kossin äippä, joka kans tuli Oulusta) vahvari.
Häkit yms. löydettiin helposti, ja aikaa saapumisen jälkeen jäi vielä hengähtääkin, kun meidän tuomari aloitti arvostelun vasta 10.30. Kossi oli häkissä hämmästyttävän rauhallinen, ensimmäiset viisi minuuttia se kökötti O_O - ilme naamalla, mutta sen jälkeen se ilmeisesti päätti että täähän on kiva paikka ja rentoutui. Kontrasti viereisen häkin Sarmeen oli aika suuri.
Arvostelun alkamisen kanssa oli jotain sekavuutta, ja Enkku jouduttiin kiikuttamaan pöydälle aika pika-pikaa (ilmeisesti tarkastusluokkaan se liittyi). Enkun arvioinnin aikana tuli tuomarin luokse vielä yksi burma hakemaan merkintää värintarkastuksesta johonkin lomakkeeseen. Häiriöstä huolimatta Enkku sai Ex1:sen ja sertin! Tuomari tosin sanoi että ei VP-kisaan.
Sitten vähän aikaa odottelua ja Kossin vuoro! En tiedä kumpi tärisi enemmän, kissa vai omistaja. Mulla oli suurimpana huolenaiheena vaan se, että entä jos meidän pikku ankerias loikkaa pöydältä pois. No ei onneksi loikannut, mutta tuomarin suullinen arvostelu jäi vähän hämärän peittoon (Chadajilla oli aika huono artikulaatio ja se yhdistettynä vahvaan puolalaiseen aksenttiin vähän vaikeutti seuraamista). Kuitenkin turkkia ja tickingiä se kehui, muisti toki mainita että Kossi on "still developing". Ja häntä oli harmoninen! Päästä se kans tykkäs, tosin ilmeisesti hänen mielestään korvat oli liian leveät alhaalta, mutta kuitenkin mielenkiintoisen muotoiset. Tuloksena meillä oli Ex1, ja saatiin siis ensimmäinen rusetti, jeij! Arvostelusetelistä myöhemmin luin myös mielenkiintoisen kohdan: "Standing on a massive legs", eli ilmeisesti jätkän habaa kehuttiin.
Käytiin sitten vielä VP (värin paras)-valinnassa täydentämässä riviä, mutta kuten tuomari sanoi, Kossi oli vielä vähän liian pieni siihen mittelöön (vastassa siis nuoret ja Severi). VP:n voitti sitten vissiin Severi.
Samoin TP(tuomarin paras) -valinnassa käytiin myöhemmin ottamassa mittaa, vastassa oli erittäin suloinen Devon rex - pentu ja vielä suloisempi sininen brittipentu (ihana möhkö!). Tässä vaiheessa suurta iloa tuotti Kossin esiintyminen, britti ja devoni kiemurteli vähän ja protestoi, mutta Kossi hengasi puolivenytyksessä kuin kotonaan. Ei yhtään rimpuillut, mutta toki hieman piti täristä. Mut esimerkiksi muille pennuille se ei kiroillut ollenkaan, VP- valinnassa vähän piti viereisen yrmyilyihin vastata (en muista kumpi sen kiroilun aloitti). TP:n voitti kuitenkin se devoni, mutta ei ollenkaan huonolle hävitty! Chadaj sanoikin että oli aivan älyttömän vaikea valinta, että kaikissa pennuissa oli paljon hyvää, mutta kaikki olivat vielä kehittymisasteella.
Loppupäivän Kossi saikin sitten hengailla häkissä, ja se kirjaimellisesti hengaili. Eli lötkötteli fleece-huovan päällä epäesteettisessä asennossa. Iltapäivän aikaan siihen iski jonkun 10 minsan hepulikohtaus, jonka aikana piti testata voiko häkin ovessa roikkua pää alaspäin :D Sen jälkeen taas piti levätä. Laitetaanpa tähän kuva pikku retkottajasta (huomatkaa kuvaan piilotettu rusetti):
Perään kuva vielä Kossin äipästä eli Enkusta:
Joten summa summarum, Kossi oli tosiaan huolestuttavan rento näyttelykissa, joten vahvasti näyttää siltä että tällainen reissu täytyypi jossain vaiheessa vielä uusia... Toki korvatulppien kanssa, koska Kossi kunnon matkanjärjestäjän tavoin huolehti, että autossa raikasi matkalaulu KOKO matkan, sekä mennessä ETTÄ tullessa. :D
Ajamaan lähdettiin rapsakasti linnunlaulun aikaan klo 5 aamulla. Navigaattori ohjasi jostain syystä meidät ajamaan Kärsämäen kautta, kai se kone luuli että ois vielä käytössä kesärajoitukset ja täten se ois nopeampi reitti. No ei ollut ja meinas tulla kiire, oltiin raviradalla varttia vaille yhdeksän, kun yhdeksältä loppu eläinlääkärintarkastus. Kuitenkin siihen siis ehdittiin, sopivasti vielä Annen perään, sillä kun oli Enkun (Kossin äippä, joka kans tuli Oulusta) vahvari.
Häkit yms. löydettiin helposti, ja aikaa saapumisen jälkeen jäi vielä hengähtääkin, kun meidän tuomari aloitti arvostelun vasta 10.30. Kossi oli häkissä hämmästyttävän rauhallinen, ensimmäiset viisi minuuttia se kökötti O_O - ilme naamalla, mutta sen jälkeen se ilmeisesti päätti että täähän on kiva paikka ja rentoutui. Kontrasti viereisen häkin Sarmeen oli aika suuri.
Arvostelun alkamisen kanssa oli jotain sekavuutta, ja Enkku jouduttiin kiikuttamaan pöydälle aika pika-pikaa (ilmeisesti tarkastusluokkaan se liittyi). Enkun arvioinnin aikana tuli tuomarin luokse vielä yksi burma hakemaan merkintää värintarkastuksesta johonkin lomakkeeseen. Häiriöstä huolimatta Enkku sai Ex1:sen ja sertin! Tuomari tosin sanoi että ei VP-kisaan.
Sitten vähän aikaa odottelua ja Kossin vuoro! En tiedä kumpi tärisi enemmän, kissa vai omistaja. Mulla oli suurimpana huolenaiheena vaan se, että entä jos meidän pikku ankerias loikkaa pöydältä pois. No ei onneksi loikannut, mutta tuomarin suullinen arvostelu jäi vähän hämärän peittoon (Chadajilla oli aika huono artikulaatio ja se yhdistettynä vahvaan puolalaiseen aksenttiin vähän vaikeutti seuraamista). Kuitenkin turkkia ja tickingiä se kehui, muisti toki mainita että Kossi on "still developing". Ja häntä oli harmoninen! Päästä se kans tykkäs, tosin ilmeisesti hänen mielestään korvat oli liian leveät alhaalta, mutta kuitenkin mielenkiintoisen muotoiset. Tuloksena meillä oli Ex1, ja saatiin siis ensimmäinen rusetti, jeij! Arvostelusetelistä myöhemmin luin myös mielenkiintoisen kohdan: "Standing on a massive legs", eli ilmeisesti jätkän habaa kehuttiin.
Käytiin sitten vielä VP (värin paras)-valinnassa täydentämässä riviä, mutta kuten tuomari sanoi, Kossi oli vielä vähän liian pieni siihen mittelöön (vastassa siis nuoret ja Severi). VP:n voitti sitten vissiin Severi.
Samoin TP(tuomarin paras) -valinnassa käytiin myöhemmin ottamassa mittaa, vastassa oli erittäin suloinen Devon rex - pentu ja vielä suloisempi sininen brittipentu (ihana möhkö!). Tässä vaiheessa suurta iloa tuotti Kossin esiintyminen, britti ja devoni kiemurteli vähän ja protestoi, mutta Kossi hengasi puolivenytyksessä kuin kotonaan. Ei yhtään rimpuillut, mutta toki hieman piti täristä. Mut esimerkiksi muille pennuille se ei kiroillut ollenkaan, VP- valinnassa vähän piti viereisen yrmyilyihin vastata (en muista kumpi sen kiroilun aloitti). TP:n voitti kuitenkin se devoni, mutta ei ollenkaan huonolle hävitty! Chadaj sanoikin että oli aivan älyttömän vaikea valinta, että kaikissa pennuissa oli paljon hyvää, mutta kaikki olivat vielä kehittymisasteella.
Loppupäivän Kossi saikin sitten hengailla häkissä, ja se kirjaimellisesti hengaili. Eli lötkötteli fleece-huovan päällä epäesteettisessä asennossa. Iltapäivän aikaan siihen iski jonkun 10 minsan hepulikohtaus, jonka aikana piti testata voiko häkin ovessa roikkua pää alaspäin :D Sen jälkeen taas piti levätä. Laitetaanpa tähän kuva pikku retkottajasta (huomatkaa kuvaan piilotettu rusetti):
Perään kuva vielä Kossin äipästä eli Enkusta:
Joten summa summarum, Kossi oli tosiaan huolestuttavan rento näyttelykissa, joten vahvasti näyttää siltä että tällainen reissu täytyypi jossain vaiheessa vielä uusia... Toki korvatulppien kanssa, koska Kossi kunnon matkanjärjestäjän tavoin huolehti, että autossa raikasi matkalaulu KOKO matkan, sekä mennessä ETTÄ tullessa. :D
maanantai 9. marraskuuta 2009
Kissakuvahaaste: Kissaeläin
Ja uutta kissakuvahaastetta pukkaa, tällä kertaa aiheena Kissaeläin. Tässä minipuuma-Kossin taidonnäyte miten viidakon (ok ok, tiedän, että puumat elää vähän kuivemmilla paikoilla mutta Kossi onkin viidakkopuuma) valtias uskaltautuu tervehtimään eksoottista alamaistaan Kaapoa.
Jännättää!
Viikonloppuna pitäisi sinne Kuopijoon lähtä. Kävin tänään Eurokankaasta hakemassa taivaansinistä kangasta, siitä pitäisi ainakin seinät häkkiin saada. Sitten varmaan uhraan vanhat verhot että saan läpinäkyvän kattopalasen niin ei tule pimeetä Kossille häkkiin.
Eniten tässä jännättää se, että miten saan jäbän pidettyä hyppysissä näyttelyalueella. Tai siis, kyllähän sen saa, mutta jos se rupeaa liikaa rimpuilemaan niin siinäpä oli sitten se yritys ja ens kerralla uudestaan.
Yritän tehdä koko ajan listaa, että mitä kannattaisi ottaa mukaan ja tuntuu että lista vain kasvaa ja kasvaa...
Eniten tässä jännättää se, että miten saan jäbän pidettyä hyppysissä näyttelyalueella. Tai siis, kyllähän sen saa, mutta jos se rupeaa liikaa rimpuilemaan niin siinäpä oli sitten se yritys ja ens kerralla uudestaan.
Yritän tehdä koko ajan listaa, että mitä kannattaisi ottaa mukaan ja tuntuu että lista vain kasvaa ja kasvaa...
tiistai 3. marraskuuta 2009
Kissakuvahaaste: Aistit
Huu! Ensimmäinen osallistuminen Kissakuvahaasteeseen! Haasteessa aiheena tällä kertaa Aistit. Tässä Kossin taidonnäyte siitä, kun silmät suljetaan niin kuuloaisti tarkentuu:
sunnuntai 1. marraskuuta 2009
Vannomatta paras.
Tähän asti keittiössä oleva työpöytä on ollut aluetta, jonne Kossi ei ole mennyt hyppimään. Paino sanalla tähän. Viime yönä jäbä nimittäin hiffasi että tuon pöydän yläpuolisella hyllyllä säilytetään huiskia ja pöydällä vielä herkkuja. Ensimmäisen ponkaisun jälkeen toki edellämainitut siirsin ns. parempaan talteen, mutta Kossi löysi pöydältä kaikkea muutakin kivaa, esim. mikronpäällisen joka siis nähtävästi toimittaa uuninpankon virkaa.
Sanotaanko että ainakin viistoista toistoa siihen tarvittiin, kahden aikaan yöllä siis, että päästiin konsensukseen siitä, että saako sinne pöydälle hypätä vai ei. Tällä hetkellä ollaan tilanteessa, jossa Kossi kyllä pöydällä hengaa mutta meikän tullessa huoneeseen nopeasti luikkii pois. Pitäisi yhyttää se itse teossa hyppäämästä pöydälle niin sais viestin perille.
Sanotaanko että ainakin viistoista toistoa siihen tarvittiin, kahden aikaan yöllä siis, että päästiin konsensukseen siitä, että saako sinne pöydälle hypätä vai ei. Tällä hetkellä ollaan tilanteessa, jossa Kossi kyllä pöydällä hengaa mutta meikän tullessa huoneeseen nopeasti luikkii pois. Pitäisi yhyttää se itse teossa hyppäämästä pöydälle niin sais viestin perille.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
