Ensinnäkin on aika hankalaa tottua siihen, että matkaan kuluu aikaa vain vaivainen tunti. TUNTI! Aikasemmin kun matka-ajat ovat olleet lyhimmillään sen kolme tuntia... No päästiin ongelmitta Lahteen (vaikka kuski ei meinannutkaan navigaattoria uskoa ja ell.tarkkiinkin päästiin kohtalaisen nopeaa. Päivän tavoitteena oli siis saada Kossille viimeinen serti sekä Sketsille hyvää kokemusta näyttelyistä. No, kun päästiin siitä ell. tarkista läpi, niin kuskina ollut Päivi kertoi "huonot" uutiset, eli oli luetteloa selailemalla huomannut, että Kossilla on luokassaan kilpailua. Perhana! Aikaisemmin kaksi ekaa sertiä (ja sitä aikaisemmin EX1:set) ovat tulleet "helpolla" kun Kossi on saanut olla luokkansa ainoa :D Meikä oli sitten tietenkin heti sitää mieltä, että kiitos vaan, tämä oli sitten tässä ja uutta yritystä Urkin näyttelyssä maaliskuussa. Sketsillä onneksi ei ollut kilpailua, joten sieltä uskalsi jo rusettia odottaa.
Alkupäivä menikin Somakissin pöydän kokoamisen ohella sitä jännittäessä, että miten nyt kahden erivärisen (ja sitä myöten siis eri tuomareilla olevien) kissojen esittelyn kanssa käy, että meneeköhän ne päällekäin. Kossia ennen tuomarilla oli viis kissaa, Sketsiä ennen kaksi. No tietysti Kossin tuomari aloitti ensin, ja näytti todella pahasti siltä, että menee päällekäin. Päätin sitten keskusteltuani Kossin tuomarin assarin kanssa asiasta tuoda Kossin tuomarin taakse häkkiin odottamaan vuoroa, et jos pitää lennosta kissaa vaihtaa niin onpa se sitten ainakin lähellä (tuomarit olivat onneksi vierekkäin). Yllättäen Sketsin tuomarilla kuitenkin oli se toinen kissa siinä välissä Abs, joten Sketsi pääsi heti toisena syyniin. Kovasti pikkujätkää tuomarin kopelointi jännätti, mutta tuomarina ollut Isakov ei siitä välittänyt. Hän kehui poikaa todella paljon, korvat olivat hienot, nassu oli hieno, ticking oli erittäin hieno tuon ikäiselle, kaikki oli hienoa. Meikä mietti siinä arvostelua kuunnellessani että noh, missäs se kritiikki nyt viipyy, mutta ei sitä tullut. Tuomari sanoi vielä, että tuohan kakara ehdottomasti TP-valintoihin. Tämä selvä ja kiikutin pojan takaisin häkkiin.
Sitten kipikipi takaisin tuomarialueelle ja siellä olikin jo menossa Kossia edeltävän kissan arvostelusetelin kirjoitus, joten aikataulu meni tällä kertaa juuri nappiin. Otin Kossin häkistä ja nostin sen pöydälle. Tuomarina sillä oli herttaiselta mummolta näyttävä Vesna Riznar-Resetic, joka oli Kroatiasta asti Suomeen tullut. Yllättäen tämä oli nyt ensimmäinen kerta Kossin näyttelyhistorian aikana, jolloin sen korvat olivat oikean kokoiset ja vieläpä oikeassa paikassa! Ehkä se pupunkorvamielikuva on sitten vaan mun päässä... Tai sitten tuo tuomari keskittyi johonkin muuhun kuin korviin. Perusarvostelun jälkeen otettiin Kossi ja sen kilpakumppani Bob (Link Marley) venytykseen, jotta tuomari sai päättää, että kumpi on sertin arvoinen. Bob mökötti, sitä ei olisi kiinnostanut yhtään roikkua kaikenmaailman turhissa venytyksissä, Kossi sen sijaan oli näennäisen rauhallinen (sen tärisevät takajalat piilotin omaan kainalooni ;) ). Riznar-Resetic oli sitä mieltä, että Kossi oli Bobia miehisempi ja sillä oli parempi "show condition" joka ymmärrettiin siis tarkoittavan lihasta ja massaa, joten KOSSI VOITTI! Ympärillä olevat katsoivat naureskellen kun meikä tuuletti yhtä vaivaista sertiä aivan kuin se olisi ollut BIS-voitto, mutta tämä vaivainen serti antoi Kossille sen elämän ensimmäisen tittelin! Jätkä on nyt siis PREMIER! Koko nimi on nyt komeesti PR FIN*Nebuankhet Padmesh. Vautsivau! Saatiin vielä paikan päällä Somakissin pokaali, joten pyttytili on nyt auki ;)
Tässä välissä oli sitten hengähdysaikaa, jonka vietin Somakissin myyntipöydän takana kehumassa abysomaleita kaikille ohikulkijoille. Kuitenkin aivan liian nopeaa alkoi TP-valintojen odotus, ja taas kerran ne menivät päällekäin. Kossin tuomari aloitti ensin (ylläripylläri...) ja hämmästyksekseni kuulin, että Kossikin halutaan näytille (vaikka tuomari oli aikaisemmin jätkän valkoista rinnusta sohinut ja höpöttänyt että this is pity, very pity, too low, on the limit). No se päätti kuitenkin aloittaa uroksista ja vielä tytöt, nuoriso ja kakaratkin oli ennen kastraatteja, joten odotusaikaa oli, varsinkin kun avoimessa luokassa oli paljon osallistujia. Sitten kun oltiin siinä edetty tyttöjen syynäämiseen päätti Sketsin tuomari aloittaa TP-valinnat ja se halusikin ottaa pennut ensin! Voi perhana kävi mielessä, koska olin laskenut, että ehdin Kossin käyttää syynissä ennen Sketsiä. Hippulat vinkuen häkeille ja kersa syliin ja syyniin. Listan mukaan vastassa olisi pitänyt olla russi ja britti, mutta ilmeisesti russia ei oltu valintoihin kelpuutettu (sen nimeä ei edes kuulutettu. Tosin saattoi se olla absikin). Se britti oli niin suloinen! No Isakov katsoi pikaisesti pennut läpi, kehui että molemmat ovat varsin lupaavia, mutta hänen valintansa on ehdottomasti... TÄMÄ ABESSINIALAINEN!! Siinä vaiheessa piti taas hieman hihkua ja tuulettaa, vaikka oli jo kiire vaihtamaan kissaa. Siis meikän näyttelyuran ensimmäinen NOM! Vau!
Nakkasin Sketsin häkkiin ja tempaisin Kossin mukaan. Se alkoi jo tässä vaiheessa olemaan hyvin kypsä kaiken maailman retuuttamiseen ja ilmaisi sen aika voimakkaasti. Vein sen kuitenkin esille, mutta en sitä kovinkaan pitkään viitsinyt venyttää kun alkoi tulla semmosta kirosanaa ettei tosikaan. Ajattelin, että perkele jos se haluaa olla sykkyrällä pää mun kainalossa niin sitten on, ei meillä muutenkaan mitään jakoa kisassa olisi ollut. Tuomari näki tämän myös ja se näki mun naamasta, että nyt me halutaan pois ja äkkiä, joten se aloitti Kossista, osoitti valkoista kaulalla ja siitä sanoi että harmillista, mutta tän takia voitte nyt poistua. Kiitin ja vein kainalossa rauhoittuneen kissan takaisin häkkiin. Siellä se taas oli oma pirteä itsensä.
Loppupäivä meni sitten paneelia jännätessä, varattiin Sketsille tuhatjalkaisiin tottunut assari ettei pikkuluikku vaan pääse karkuun (suuret, suuret kiitokset Evelle, pari kertaa poika yritti ottaa ritolat mutta kokeineissa käsissä pysyi hyvin ja meikä säästyi sydänkohtauksilta!). Paneelissa ei tullut yhtään ääntä, mutta siellä nyt oli vastassa aika kovaa porukkaa.
Loppujen lopuksi päivä oli kyllä minun kirjoissani loistava menestys, ainoa musta pilvi oli tuo Kossin käytös TP-valinnassa. Se on nyt ilmoitettu Urkin näyttelyyn, ja sinne sen taidan viedä mutta toimintataktiikkaa pitää hieman miettiä. Onko kannattavampaa liikkua mahdollisimman paljon kissa sylissä ympäriinsä vai kuumuuko se siitä liikaa? Eli kannattaisiko se pitää häkissä (missä se selvästi viihtyy) mahdollisimman pitkään? Näistä täytyy keskustella kokeneempien kanssa ja tehdä toimintasuunnitelmaa. Loppuun vielä pari kuvaa uusista ruseteista ja Kossin pokaalista:
Kossi ja pokaalit
Sketsi ja miehinen rusetti (taustalla olevat pytyt ovat Pyryn ja Sihin palkintoja)
Poikien rusettirivi, viisi kuuluu Kossille ja tuo yksi Sketsille
