Kuveja

Laitetaan tähän vielä läjä uusia kuvia parin viime viikon ajalta (ja tänään kanssa on muutama otettu). Samalla tämä postaus osallistuu taas pitkästä aikaa Kissakuvahaasteeseen aiheella "Kevättä rinnassa".

Näytelmäpolttelut

Haluttais hirveänä lähteä Siilinjärvellä käymään kesäkuussa kokeilemassa sertinmetsästystä, mutta asiassa on muutama ongelma. Suurin niistä on se, että kesän vapaaviikonlopuista ei ole MITÄÄN hajua, joten ei viitsisi ilmoittaa ja maksaa ja sitten huomata että oho, en pääsekään. Ongelmana on myös se, että Kossin sirutus on ajankohtaista kesäkuun alussa, mutta niihin ilmoihin pitäisi jo nyt saada se sirun numero. Ja joutuisin kuitenkin ajamaan Nivalasta sinne asti yksin, mikä ei kovin houkuttele. Joten, luultavasti aloitetaan sertimetsästys Porokin näyttelystä heinäkuussa (jee, kotikenttäetu!) ja sitten syksyllä/loppukesästä voisi porhoilla ja lähteä jonnekin etelään ihan yökuntiin! Siis, esim. Tampereen Pirokin näyttely houkuttelee. Vantaalla on paritkin showt, mutta niihin pitäisi ilmoittautua jo toukokuun lopussa, joten ne menee nyt sivu suun.

Charmz. I haz dem.

Pateniemen esittelynäyttely iloisesti ohitse, oli kiva päivä! Kossi oli tapansa mukaan eloisa häkissä ja kai se sen verran lupsautteli sänkykamarikatsetta ohikulkijoille, että kaikista kehuvimmat kommentit se sai aina silmistään. Seuraavana sitten kehuttiin sen karvaa ja lopuksi koko olemusta.

On se kyllä jännä juttu, että häkissä Kossi on elementissään. Nytkin se tönötti häkin etureunalla ja poseerasi ja paseteerasi oikeen urakalla. Välillä se kyllä meni häkin takaosaan, mutta ehei, ei piiloutuakseen, vaan sieltä (pahaisten) verhojen välistä kun pääsi yhdestä raosta kurkkimaan ohikulkijoita. Sitten taas esittelyvaiheessa ensinnäkin Kossi meinasi että täältä häkistähän hän ei lähde mihinkään, mutta sain sen lopulta syliin. Lavalla venytyksessä vähän tuli rimpuiltua, mutta onneksi Riina piti esittelyn tiiviinä niin Kossi ei vallan hermostunut. Toiselle esittelykierrokselle parin tunnin päähän sain sitten Feliwayta suihkutettua syliin ja käsiin ja en tiedä tepsikö se, vai oliko Kossi vaan jo väsähtänyt, mutta toisella kerralla ei häkistä otossa ollut ongelmia ja se sylissäkin oli (ÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆ toim. huom. Jaha, Kossi halusi jättää omat terveisensä tähän kohtaan) kohtalaisen rauhassa.

Satuin valitsemaan rivin viimeisen häkkipaikan, mutta onneksi naapurihäkkiin ei tullut ketään niin meikä mahtui sen edessä sitten istumaan niin Kossi pääsi kunnolla charmeilemaan ilman mun ruhoa siinä säteilyä heikentämässä. Olihan se siistiä siinä istua ja kuunnella kun kohdalle pääsevät melkeinpä haukkoivat henkeään kun meidän Kossi-Charles keskittyi posettamaan. Kyllä kuule kuule löytyi semmoiset "smiset" (niille jotka eivät katso Huippumalli Haussa -ohjelmaa, smise on smile whit your eyes, eli se Tyra Banksin öö tiukka tuijotus -look) että ei toista. Kossi sai myös muutaman innokkaan fanin, mm. kaksi veljestä, jotka koko ajan kävivät siinä Kossin häkin luona (ja niiden äiti näytti epätoivoiselta kun pojat oli sitä mieltä että he HALUAA just tommosen kissan, heehee). Lätkin tähän loppuun vielä muistinvaraisesti muutaman kootun kommentin:

"Se näyttää niin ylväältä ja elegantilta, ja todella todella viisaalta" (meikän reaktio: BUAHAHAHAkrhöm anteeks...)
"Onko se mistä asti tuotu tänne?" "Niin, tuostahan se Herukasta, ihan parin kilometrin päästä" sitten kysyjän naamalla on :| ilme, kai se luuli että Kossi on ulkomaaneläviä.
"Se näyttää ihan ilvekseltä/puumalta"
"Kasvaako se paljon vielä tuosta" x 10, Kossi on vähän ainakin vastapäisiin Cooneihin verrattuna joo tirppana, mutta ei, ei se enää kasva.
"Ihana!"
"Vau mitkä silmät"
"Se näyttää todella villiltä, sillä on villi katse"
"Minä en tiennytkään tämmöisestä rodusta, mutta heti kun se kannettiin tuonne lavalle niin kyllä ihastuin!"
"Minkäs värinen tämä on?" (vast. "riista" jota seuraa miniluento tickingistä. Helpottui huomattavasti ekan esittelyn jälkeen kun oli villapaita täynnä Kossin karvoja josta pystyi esittelykappaleen nyppäsemään)
"Se on ihan kuparin/kullan/tms värinen"
"Onpa se siro!"
"Onpa sievä tyttö!" x MONTA jota seurasi aina meikän "krhöm...poika...."

Mutta nytpä on taas maailmalla lisää ihmisiä, jotka ehkä tulevaisuudessa tunnistavat tämän rodun. Ja sainpa myös jakaa tietoisuutta yhdelle papalle. joka tuli kysymään multa että eikö kissat pärjää kotiruualla.

Laitan kuvia tilaisuudesta kunhan saan huomenna ne kamerasta purettua!

Naks. Naks naks. Naks.

Kuten otsikosta voi päätellä, vihdoin ja viimein Kossin naksutinkoulutus on päässyt jatkumaan. Eli sain tänään tehtyä sen kosketuskepin. Kosketuskeppinä voi periaatteessa käyttää jopa omia sormia tai kynää, mutta kissa täytyy palkita JOKA kerta kun se tekee jotain käskettyä, esimerkiksi koskee nenulla keppiä joten itse ajattelin että erillinen, selkeästi merkitty kosketuskeppi on ainakin minun kannaltani parempi. Joten hain Sinooperista puuriman ja puuhelmen jotka yhdistin puiseksi kosketuskepiksi, hintaa tuli yhteensä n. 2 euroa. Koko reissulle sitten tulikin enemmän hintaa kun huomasin Sinooperissa fiksusti esillä olleet huovutusvillat ja neulat, tavoitteena olisi jossain välissä oppia huovuttelemaan esim. hiirileluja Kossille, se kun menee sekaisin villasta. Tällä kertaa tosin tyydyin vaan huovuttamaan styroksimuotin ympärille pienen kalan, mutta harjoitus tekee mestarin.

Ja takaisin aiheeseen, eli naksutteluun. Tänään olen siis kaksi kertaa koulutellut ja tavoitteena on yksinkertainen nenu keppiin -temppu. Itselle jälleen kerran luonnollisinta on käyttää äänikomentoja, tässä sanaksi on otettu "koske". Tiedä häntä hiffaako Kossi äänikomentoa, mutta mua se auttaa ainakin. Ensimmäisellä kerralla ei oikein tullut tulosta, Kossi yritti huitoa palloa ja haukata vartta, mutta viimeiset toistot sain jo palkittua, eli liekö vahingossa sitten nenu mennyt kohti keppiä. Tällä toisella kerralla illalla se jo selkeästi teki muutaman puhtaan toiston, toivottavasti huomenna voidaan lisätä nenän ja kepin välimatkaa (nyt n. 10 cm, kun tempun ollessa valmis periaatteessa kissan tulisi tulla vaikka toisesta huoneesta täppäämään nokalla keppiä).

Sen myös huomasin, että kun naksuttelun sijoittaa ennen ruokaa, niin sillä saa myös pois hieman tuota Kossin "raivoa" ennen ateriaa. Eli siis Kossi osaa kyllä vaatia ruokansa, nytkin (ruoka-aika viiden minsan päästä) se seisoo tässä koneen ja minun välissä ja kehrää raivokkaasti (luojalle kiitos langattomasta näppäimistöstä :D ) Sen lisäksi Kossi saattaa näykkiä ilmoittaessaan, että nyt on nälkä. Naksuttelulla tuon viimeisen tuskallisen varttitunnin saa kulutettua hyvin, kun laittaa toisen töihin, hahaa.