Kossi-Charles

Eilen vietettiin Kissanristijäisiä. Kossi sai haltijakummeilta mahtavia lahjoja, joiden perässä on tänään juostu häntä pitkällä. Muuten juhlakalu suhtautui hälinään lunkisti, toki välillä piti ohikulkevan Robinin viittaan loikkia roikkumaan.

Kossin nimeen lisättiin väliviivan kanssa Charles, koska kaikki oli sitä mieltä että Kossi näyttää ihan Charlesilta. Ensimmäisen havainnon teki siskoni kun Kossin näki ensimmäistä kertaa. Eilen myös tultiin siihen tulokseen, että Kossin väri ei olekaan riista vaan charlesinruskea.

Ens viikolla alkaa näyttelyverhojen metsästys, Kuopioon on enään kaksi viikkoa aikaa!

Oopperan viemää

Eilen päätin lähteä syysloman kunniaksi vierailemaan kotikonnuilleni äidin luokse. Kossi koppaan, koppaan vielä uudenkarhea (vain n. viisi numeroa liian iso, ei kannata mittailla rullamitalla) päällinen ja koppa autoon. Tiesin kokemuksesta että Kossi ei pahemmin välitä auton kyydistä, kun se sitä protestoi jo silloin kun sen kotia hain. Kuitenkin ajattelin että jos se nyt tottuu pitkällä matkalla. Mustista ja Mirristä käytiin vielä hakemassa tännekin vessalaatikko ja vähän ruokia ja sielä myyjä vakuutti että kyyyyllä se neljänkymmenen kilometrin päästä hiljenee.


Ei muuten hiljentynyt.

Erittäin sitkeä "mäy, mäy, MÄYRH, mäy, mäy, mäyväyväy" kaikui melkein koko matkan. Onneksi jäbällä on sen verta sievä ääni että kuski ei meitä vallan kävelemään heittänyt. Sitten Junttikankaalla eli n. 10 km määränpäästä miukuna hiljeni. Jee! Joten jatkossa voi ennustaa, että kyllä se ensimmäiset 150 kilometriä jaksaa protestoida.

Onneksi mitenkään huonovointinen tai muuten matkapahoinvoiva Kossi ei ollut, se vain osoitti huutamalla että tää autossa olo ei oo yhtään kivaa.

Täällä äitillä Kossi on abytyyliin ollut hyvin rohkea, kerran kiersi asunnon ja rauhoittui. Pissit on osunut kohdilleen eikä vielä ainakaan huteja ole tullut. Äitin kissa siitä tuli heti, ja äiti vain ihmetteli että kuka sitä on roikottanut kun on niin laiha ja pitkäjäseninen.

Tänään herkkujen voimalla tutustuttiin valjaisiin, uudenkarheisiin limenvärisiin Vänttisiin. Eipä Kossi niistä mitään sanonut, paitsi että pukemista pitää vielä harjoitella kun päälenkin laittaminen on protestoinnista päätellen ihan yhtä paskaa kuin automatkustuskin.

Huomioita

Tässä nyt yli viikon aikana on tutustuttu Kossin kanssa puolin ja toisin ja jäbän luonne alkaa pikkuhiljaa valottua. Kuten epäilin, itsepäinen otus on tullut. Esimerkiksi ruokalautasella on hyvä käydä norkoilemassa vaikka kolmekymmentä kertaa, vaikka Kossin nostan joka kerta tiukasti komentaen pois. Kolmannenkymmenennen kerran jälkeen kierretään toisesta suunnasta, jos täältä onnais paremmin - meiningillä.

Päiväohjelma on nukkumista ja riehumista, yleensä viimeiset unoset otetaan siinä seiskasta kymppiin, jonka jälkeen alkaa iltavilli. Olen muutaman kerran yrittänyt ajoittaa leikkihetken juuri ysistä kymppiin. Iltavilliin tällä ei ole suurempaa vaikutusta.

Paras lelu on (kaiken kielletyn lisäksi toki) Bilteman kissalelupaketista löytynyt raidallinen tiivis pallo. Pallon perässä juostaan ympäri kämppää, ja siitä vasta riemu repeää kun pallon tukkii Ikean lelutorniin. Raukka kun sitten itsensä änkeää kerrosta alemmaksi ja yrittää verkon läpi haroa palloa.

Hirveä juttelu Kossilla on päällä aina, pallon menoa kommentoidaan, nälkä ilmoitetaan (ISOSTI) ja muutenkin piipitys kuuluu säännöllisesti. Niin, Kossin ääni on varsin epämiehekäs hyvin korkea miu.

Ruoka uppoaa kiitettävällä vauhdilla, kerran on jäänyt yksi puolikas annos possunsydäntä syömättä, mutta sen jälkeen kaikki on mennyt. Tosin kanansiivistä kaikista isoimmat luut on toki kiva raahata sängyn alle mehustumaan pariksi päivää ennenkuin ne voi sieltä rouskutella (ei muuten raahaa enää kun aarrekätkön löysin...)

Laitetaan vielä muutama kuva Kossin ekasta viikosta:

Kossi has landed

Eilen oli suuri päivä. Niin suuri, ettei meinannut yöllä tulla unta ollenkaan.

Eli kävin hakemassa Kossin kotiin. Autossa herra oli sitä mieltä että tää touhu on tosi paskaa, ja se kommentoi koko matkan ensiksi pienillä naukaisuilla ja kun niistä ei ollut tehoa niin lähti sieltä vähän isompaakin MÄY! - ääntä. Kämpillä piti vähän ensin täristä, mutta sen jälkeen pitikin koko kämppä kiertää tarkasti.

Yön se nukkui sievästi jalkopäässä, ja herätti ensimmäisen kerran vasta kuudelta.

Uusia mielipaikkoja on olohuoneen ikkunalauta ja telkkarin taus, mutta keittiön ikkuna pelottaa kun sieltä näkyy isolle tielle jossa menee semmoisia hilmuisen isoja vempeleitä jotka pistää että bruuum brruuuuum. Kossi vastaa niille selkäkarvat pystyssä että grrrrrr.... grrrrr....

RRRAAWWWR

Ylihuomenna, ylihuomenna!

Apua!

Kävin tänään Mustissa ja Mirrissä "hieman" shoppailemassa, eli mukaan tarttui kissanvessa (joka mahtui kuin mahtuikin ihmisvessaan, mahtavaa!), ruokaa, Feliway ja yksi lelu jopa. Sen jälkeen kävin kissanruokakipot shoppaamassa Halpa Hallista (suoraan sanottuna tassukuvioitu Cat- kuppi ei nyt vaa jotenki sykähdytä), ihan perus matalia kulhoja ostin. Sen jälkeen taiteilin itseni tietöiden lomassa Tassulan Puotiin ja sieltä ostin hieman lihoja.

Täällä kotona olen sitten hieman paikkoja siistinyt ja järjestellyt, huomenna pitää vielä vähän tilpehöörää kantaa vintille ja imuroida (en nyt pelkästään kissan takia imuroi, ihan muutenkin pitää siivota).

Ja nyt on hieman primitiivinen olo kun sain ne Tassulasta haetut ruuat jaettua rasioihin, siitä vaan sydäntä ja siipeä poikki ja pinoon! Rawr!

Huomenna pitää luovuttaa Clipperin etsintä ja taipua ja hakea Atlas Prismasta. Lähin Clipperinmyyjä kun on Kempeleessä. Damn!