Taistelu ulkoilun puolesta jatkuu. Tosin tänään suurin ottelu oli saada Vänttiset Kossille päälle, se kaulanauhan pujotus rimpuilevan kissan pään yli yhdellä kädellä ei ole mikään helppo homma. Pihalle kun päästiin, niin kossi tyytyi taas vain joko kyyhöttämään paikoillaan tai maustamaan kyyhötystä huutamisella. Positiivista tosin on se, että tällä kertaa edettiin A-rapun portailta C-rappuun asti. Ja jäätiin siihen oven eteen huutamaan, raukka kai luuli olevansa kotiovella.
Ulkona on tosin vielä sen verran kylmä, että piipahdukset rajoittuvat kuitenkin muutamiin minuutteihin. Seinäjoelta tosin on lupailtu, että voisi olla mahdollista ostaa Kossille jussipaita. Sen kun junttaa niskaan niin johan tarkenee, ja toivoa sopii, että osa pohjalaasta rohkeuttakin valahtaisi herran mieleen samalla.
Sisällä (heti kun ällöistä valjaista irti päästiin) oli taas ihan toisenlainen meininki. Herra ulkona-ei-niin-rohkea säntäsi heti ikkunalaudalle kommentoimaan talitinttien (varmasti varsin pilkallista) hyppelehtimistä ikkunanvieruspuussa. Jospa se jossain vaiheessa tajuaisi, että ulkoilma on se paikka missä niitä talitiaisia voi yrittää saalistaa.
Ulkoilusta tuli mieleen, kommentteihin voi _nyt jo_ nakata vinkkejä kesää ajatellen, lähinnä kaipailisin tehokkaan punkkikarkoitteen koordinaatteja. En ole vieläkään toipunut siitä, kun löysin toissakesänä koirasta punkin. YÄK.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti