Kunnian kultaama

Paska reissu mutta tulipahan tehtyä

2011-03-14T12:18:00.000-07:00

Meillä meni URK plörinäksi kiukuttelevan teinin takia. Sketsihän on vielä leikkaamaton koska siitä PITI tulla siitoskolli, mutta jätkä päätti sitten pihistellä toista kivestään ihan jossain muualla kuin sille varatussa paikassa -> edessä on leikkaus. Mutta koska kyseessä on isompi urakka kuin pelkkä kastraatio, niin meikä nyt odottelee, että tuo rääpäle saa hieman vielä massaa lisää.

Tämä pohjustuksena siis siihen, että nyt huomaa, miten Sketsillä alkaa hormonitoiminta heräillä (varhaiskastroidulla Kossillahan ei tätä ongelmaa oo koskaan tullut vastaan) ja sen vuoksi Sketsi otti lämpöä URK:issa vähän liikaakin. Ensiksi se oli hermona koska mulla oli loskassa vaikeuksia raahata kaikkia kasseja ja koppia näyttelypaikalle (eli kulku oli varmasti heittelehtivää ja heiluvaa, autossa Skebeli oli ihan rauhassa vielä) ja eläinlääkäritarkissa oli niin huono eläinlääkäri, joka piti molempia poikia NISKASTA kiinni tutkiessaan. Sketsihän jo siinä päästi mojovat sähähdykset, ois pitänyt eläinlääkärille sanoa että kyllä se antaa tutkia jos vähän nätimmin kohtelet... No tästä vaan huononi, välipahvit olivat kaikki loppuneet (tai en vain niitä löytänyt), joten ei saatu Sketsin häkin välille mitään suojaa naapureita vastaan, onneksi toisella puolella oli Kossi, takana oli Sturdihäkissä erittäin kiltti burma ja toisella puolella oli morsiamen kosiskelusta väsynyt Sihi-aby, niin kovin paljon Sketsi ei päässyt naapureista kuumumaan. MUTTA. Eiköhän viistosti sitä vastapäätä ollut korat-herra joka HUUSI ja HUUSI ja HUUSI koko näyttelyn ajan aina kun sen omistaja lähti häkin luota pois. Sketsi sekosi siitä ihan täysin, se vain kökötti nurkassa ja sähisi koratin huudolle vastauksena. No peitin sitten häkin puoleksi huivilla ja se poikaa rauhoittikin, tosin mun syliin se oli koko ajan tulossa, mutta siinä kun sai muista kissoista näkyäkään niin heti sähähti. Tuomarina Sketsillä oli Räihä, joka oli onneksi hyvin nopea ja ei selkeästi hermostunutta jätkää sen enempää vatkaillut. Saatiin EX1 (kuulemma erittäin mielellään tuloksen antoi) ja kutsu TP-valintoihin. Tässä väliajalla annoin Sketsin rauhoittua häkissä ja se rentoutuikin ja otti pikku unosiakin. Ja söi :D

TP-valintoihin jouduin jätkän hakemaan kiireellä, kun Räihä ei luetellutkaan numeroita vaan halusi yhtäkkiä kaikki nuoret arvosteluun. Sketsi oli äkkiä häkistä nykäistynä aika pöllämystynyt ja ihan rauhassa roikkui venytyksessä. Sitten kun Räihä arpoi kolmea cornaria järjestykseen niin Sketsillä meni aivot järjestykseen ja se näki vastapäätä ringissä olevan erittäin rauhassa näyttelyasennossa kököttäneen burman (siis se kissa ei edes katsonut Sketsiä eikä edes sanonut mitään, yleensähän burmat jurpattaa koko ajan). No tästä Sketsi suuttui ja alkoi taas kiroilu ja jurpatus ja Räihä tulikin siihen ja vähän kehui Sketsiä ja luetteli pari vikaa ja sanoi vielä lopuksi "Mutta ei sen noin äänekäs tarvitsisi olla, jatketaan valintoja näiden jäljelle jääneiden kanssa..." ja minä pääsin onnellisena takaisin häkeille. Siellä, mun sylissä Sketsi oli taas ihan rentona ja jopa vähän keimaili kun tuttuja jututin.

Loppupäivästä Sketsillä alkoi tulla tylsää, joten se rupesi härnäämään Sihiä sorkkimalla tassuja sen puolelle. Sihi ei reagoinut, mutta ajattelin että parempi ettei toista härkitä ja siirsin Sketsin Kossin häkkiin (siellä on umpiverhot, niin ei pääse tökkimään naapureita) ja se oli sydäntälämmittävä näky, kun Kossi oikeen kiirehti "halaamaan" pikkuveikkaa, että missä sitä on oltu. Heti myös piti toisen korvat ja pää pestä ja muutenkin ne nukkuivat loppunäyttelyn sylikkäin. Joten jatkossa (sori Kossi... :D ) molemmat pojat mukaan ja tupla-Sturdin hankkimista suunnittelemaan...

(ai niin, ja Kossilla meni hyvin, mutta se olikin Sneumin tuomaroitavana ja sen tuomarin maagisesta kissakuiskauskyvystä voisin kirjoittaa toisen samanmittaisen sepustuksen, aivan mahtavaa! Jos olette joskus samassa näyttelyssä niin katsokaa Sneumin työskentelyä!)

Nyt pidetään taukoa Siilinjärveen asti, sieltä käydään (toiv.) hakemassa Kossille yks serti ja sitte pitääki lähtä Tallinnaan/Riikaan/johonkin. Ehkä. Tosin lähden Tallinnaan vaikka ei Siilinjärveltä (tai Kuopiosta, Isrokin geimit eniveis) sertiä tuliskaan, koska Ouluun mennään sitten kahdeksi päivää ja se ei käy jos on sertijumin mahdollisuus niskassa.

Naks naks

2011-03-10T09:50:00.000-08:00

Noniin, nyt toteutettiin poikien kanssa ensimmäinen naksuttelusessio pitkään aikaan, ja tällä kertaa (kun nuo menee ihan sekaisin herkuista) päätin pitää koulutushetket yksitellen. Eli toinen lukkojen taakse vessaan ja toinen koulutukseen.

Taas kävi selväksi, että on nuo vaan erilaisia, Sketsi kohelsi oman sessionsa läpi kehruumylly täysillä (ei se tehtävistä mitään hiffannut mutta annettakoon se anteeksi, eihän kukaan ekana koulupäivänä nyt jaksa opiskeluun keskittyä) ja Kossi hiffasi annetun tehtävän (nätisti palkkion ottamisen eikä kouluttajalta sormet mukanaan vievän ahmaisun) taas noin viidellä toistolla. Äh, taitaa minulta loppua luovuus ennen kuin Kossilta oppimiskyky...

Suksee!

2011-01-30T12:50:00.001-08:00

Hellouhellou. Eilen oltiin poikain kanssa näyttelemässä Lahdessa ja reissu oli kyllä aivan mahtava! Jee!

Ensinnäkin on aika hankalaa tottua siihen, että matkaan kuluu aikaa vain vaivainen tunti. TUNTI! Aikasemmin kun matka-ajat ovat olleet lyhimmillään sen kolme tuntia... No päästiin ongelmitta Lahteen (vaikka kuski ei meinannutkaan navigaattoria uskoa ja ell.tarkkiinkin päästiin kohtalaisen nopeaa. Päivän tavoitteena oli siis saada Kossille viimeinen serti sekä Sketsille hyvää kokemusta näyttelyistä. No, kun päästiin siitä ell. tarkista läpi, niin kuskina ollut Päivi kertoi "huonot" uutiset, eli oli luetteloa selailemalla huomannut, että Kossilla on luokassaan kilpailua. Perhana! Aikaisemmin kaksi ekaa sertiä (ja sitä aikaisemmin EX1:set) ovat tulleet "helpolla" kun Kossi on saanut olla luokkansa ainoa :D Meikä oli sitten tietenkin heti sitää mieltä, että kiitos vaan, tämä oli sitten tässä ja uutta yritystä Urkin näyttelyssä maaliskuussa. Sketsillä onneksi ei ollut kilpailua, joten sieltä uskalsi jo rusettia odottaa.

Alkupäivä menikin Somakissin pöydän kokoamisen ohella sitä jännittäessä, että miten nyt kahden erivärisen (ja sitä myöten siis eri tuomareilla olevien) kissojen esittelyn kanssa käy, että meneeköhän ne päällekäin. Kossia ennen tuomarilla oli viis kissaa, Sketsiä ennen kaksi. No tietysti Kossin tuomari aloitti ensin, ja näytti todella pahasti siltä, että menee päällekäin. Päätin sitten keskusteltuani Kossin tuomarin assarin kanssa asiasta tuoda Kossin tuomarin taakse häkkiin odottamaan vuoroa, et jos pitää lennosta kissaa vaihtaa niin onpa se sitten ainakin lähellä (tuomarit olivat onneksi vierekkäin). Yllättäen Sketsin tuomarilla kuitenkin oli se toinen kissa siinä välissä Abs, joten Sketsi pääsi heti toisena syyniin. Kovasti pikkujätkää tuomarin kopelointi jännätti, mutta tuomarina ollut Isakov ei siitä välittänyt. Hän kehui poikaa todella paljon, korvat olivat hienot, nassu oli hieno, ticking oli erittäin hieno tuon ikäiselle, kaikki oli hienoa. Meikä mietti siinä arvostelua kuunnellessani että noh, missäs se kritiikki nyt viipyy, mutta ei sitä tullut. Tuomari sanoi vielä, että tuohan kakara ehdottomasti TP-valintoihin. Tämä selvä ja kiikutin pojan takaisin häkkiin.

Sitten kipikipi takaisin tuomarialueelle ja siellä olikin jo menossa Kossia edeltävän kissan arvostelusetelin kirjoitus, joten aikataulu meni tällä kertaa juuri nappiin. Otin Kossin häkistä ja nostin sen pöydälle. Tuomarina sillä oli herttaiselta mummolta näyttävä Vesna Riznar-Resetic, joka oli Kroatiasta asti Suomeen tullut. Yllättäen tämä oli nyt ensimmäinen kerta Kossin näyttelyhistorian aikana, jolloin sen korvat olivat oikean kokoiset ja vieläpä oikeassa paikassa! Ehkä se pupunkorvamielikuva on sitten vaan mun päässä... Tai sitten tuo tuomari keskittyi johonkin muuhun kuin korviin. Perusarvostelun jälkeen otettiin Kossi ja sen kilpakumppani Bob (Link Marley) venytykseen, jotta tuomari sai päättää, että kumpi on sertin arvoinen. Bob mökötti, sitä ei olisi kiinnostanut yhtään roikkua kaikenmaailman turhissa venytyksissä, Kossi sen sijaan oli näennäisen rauhallinen (sen tärisevät takajalat piilotin omaan kainalooni ;) ). Riznar-Resetic oli sitä mieltä, että Kossi oli Bobia miehisempi ja sillä oli parempi "show condition" joka ymmärrettiin siis tarkoittavan lihasta ja massaa, joten KOSSI VOITTI! Ympärillä olevat katsoivat naureskellen kun meikä tuuletti yhtä vaivaista sertiä aivan kuin se olisi ollut BIS-voitto, mutta tämä vaivainen serti antoi Kossille sen elämän ensimmäisen tittelin! Jätkä on nyt siis PREMIER! Koko nimi on nyt komeesti PR FIN*Nebuankhet Padmesh. Vautsivau! Saatiin vielä paikan päällä Somakissin pokaali, joten pyttytili on nyt auki ;)

Tässä välissä oli sitten hengähdysaikaa, jonka vietin Somakissin myyntipöydän takana kehumassa abysomaleita kaikille ohikulkijoille. Kuitenkin aivan liian nopeaa alkoi TP-valintojen odotus, ja taas kerran ne menivät päällekäin. Kossin tuomari aloitti ensin (ylläripylläri...) ja hämmästyksekseni kuulin, että Kossikin halutaan näytille (vaikka tuomari oli aikaisemmin jätkän valkoista rinnusta sohinut ja höpöttänyt että this is pity, very pity, too low, on the limit). No se päätti kuitenkin aloittaa uroksista ja vielä tytöt, nuoriso ja kakaratkin oli ennen kastraatteja, joten odotusaikaa oli, varsinkin kun avoimessa luokassa oli paljon osallistujia. Sitten kun oltiin siinä edetty tyttöjen syynäämiseen päätti Sketsin tuomari aloittaa TP-valinnat ja se halusikin ottaa pennut ensin! Voi perhana kävi mielessä, koska olin laskenut, että ehdin Kossin käyttää syynissä ennen Sketsiä. Hippulat vinkuen häkeille ja kersa syliin ja syyniin. Listan mukaan vastassa olisi pitänyt olla russi ja britti, mutta ilmeisesti russia ei oltu valintoihin kelpuutettu (sen nimeä ei edes kuulutettu. Tosin saattoi se olla absikin). Se britti oli niin suloinen! No Isakov katsoi pikaisesti pennut läpi, kehui että molemmat ovat varsin lupaavia, mutta hänen valintansa on ehdottomasti... TÄMÄ ABESSINIALAINEN!! Siinä vaiheessa piti taas hieman hihkua ja tuulettaa, vaikka oli jo kiire vaihtamaan kissaa. Siis meikän näyttelyuran ensimmäinen NOM! Vau!

Nakkasin Sketsin häkkiin ja tempaisin Kossin mukaan. Se alkoi jo tässä vaiheessa olemaan hyvin kypsä kaiken maailman retuuttamiseen ja ilmaisi sen aika voimakkaasti. Vein sen kuitenkin esille, mutta en sitä kovinkaan pitkään viitsinyt venyttää kun alkoi tulla semmosta kirosanaa ettei tosikaan. Ajattelin, että perkele jos se haluaa olla sykkyrällä pää mun kainalossa niin sitten on, ei meillä muutenkaan mitään jakoa kisassa olisi ollut. Tuomari näki tämän myös ja se näki mun naamasta, että nyt me halutaan pois ja äkkiä, joten se aloitti Kossista, osoitti valkoista kaulalla ja siitä sanoi että harmillista, mutta tän takia voitte nyt poistua. Kiitin ja vein kainalossa rauhoittuneen kissan takaisin häkkiin. Siellä se taas oli oma pirteä itsensä.

Loppupäivä meni sitten paneelia jännätessä, varattiin Sketsille tuhatjalkaisiin tottunut assari ettei pikkuluikku vaan pääse karkuun (suuret, suuret kiitokset Evelle, pari kertaa poika yritti ottaa ritolat mutta kokeineissa käsissä pysyi hyvin ja meikä säästyi sydänkohtauksilta!). Paneelissa ei tullut yhtään ääntä, mutta siellä nyt oli vastassa aika kovaa porukkaa.

Loppujen lopuksi päivä oli kyllä minun kirjoissani loistava menestys, ainoa musta pilvi oli tuo Kossin käytös TP-valinnassa. Se on nyt ilmoitettu Urkin näyttelyyn, ja sinne sen taidan viedä mutta toimintataktiikkaa pitää hieman miettiä. Onko kannattavampaa liikkua mahdollisimman paljon kissa sylissä ympäriinsä vai kuumuuko se siitä liikaa? Eli kannattaisiko se pitää häkissä (missä se selvästi viihtyy) mahdollisimman pitkään? Näistä täytyy keskustella kokeneempien kanssa ja tehdä toimintasuunnitelmaa. Loppuun vielä pari kuvaa uusista ruseteista ja Kossin pokaalista:

Kossi ja pokaalit

Sketsi ja miehinen rusetti (taustalla olevat pytyt ovat Pyryn ja Sihin palkintoja)

Poikien rusettirivi, viisi kuuluu Kossille ja tuo yksi Sketsille

Herramunjee

2010-12-30T11:20:00.000-08:00

Päivitykset laahaa. Taas pitää tehdä pikasummausrykäisy:

- joulu meni hyvin, kissoja ei kuusi kiinnostanut OLLENKAAN. Lahjoina saivat vain piipunrassin hukattavaksi per päivä, mutta toisaalta olen varma, että mikään kaupasta ostettu kissalelu ei olisi koskaan yhtä kovaa suosiota saanut.

- Lahden ilmo on mennyt läpi, eli pojat nähdään lauantaina Lahdessa. Tulkaa paikalle sankoin joukoin ;)

- Ja suurin muutos on kotipaikkakunnan vaihto, eli tänään pojista tuli Stadin jolppeja! Muutto sujui jouhevasti, koska minä tulin kissojen kanssa junalla :D Nyt ne makaavat reteästi sängyllä, taitaa olla aika väsyttävää niillekin tuo pahvilaatikkojen jatkuva tarkastelu

Joulu on taas...

2010-12-06T10:11:00.000-08:00

Siis, joulukuu!

Tänne ei kuulu oikeastaan edellisen suuren ilmoituksen jälkeen mitään ihmeempiä. Kossi ja Sketsi ovat ihan rakastuneita toisiinsa, varsinkin Kossi on ottanut semmoisen setäroolin että! Se hoitaa ja pesee pikkuista koko ajan ja jos Sketsi ei halua olla pesulla niin Kossi vain istuu kakaran päälle ja tyynenä jatkaa toimiaan.

Vuodenvaihteen jälkeen elämässä on lapsosilla pientä jännitystä, ilmoitin nimittäin molemmat Surokin näyttelyyn Lahdessa. Kossilla olisi tarkoitus saada viimeinen serti Premieriin (tosin, jos on kilpailua niin en tiedä miten tuon penturuokakupilla käyneen pullukan käy...) ja Sketsi esiintyy ihan pikkupoikien ja -tyttöjen luokassa eli pentuluokassa. Sen osalta haetaankin vain mielyttävää näyttelykokemusta, otetaan ne rusetit ja pokaalit sitten myöhemmin uralla ;) (vitsi vitsi, menestyminen ei ikinä ole taattua :D )

Täällä hän on!

2010-11-20T23:00:00.001-08:00

Eli varautukaa vauvakuviin!

Perjantaina kävin "pienellä" reissulla, eli ajoimme hieman yli kolmesataa kilometriä suuntaansa (kiitokset matkaseurasta Outille!) hakemaan kotiin pientä abyä Kossille kaveriksi. Kyseessähän on kaveri, jonka kasvattajalta "tilasin" jo viime vuoden puolella (tai sanoin, että seukkipentueesta yksi tänne). Vähän oli kyllä tilaus mennyt harhaan, kun siinä ois pitänyt olla sininen tyttö, mutta tulikin...

BEIGE POIKA!

Hän on kyllä ihan hirmuisen supersuloinen, en pääse yli noista pienistä vaaleanpunaisista tassuista. Ja kun se kehrää koko ajan! Eilen herätti heittäytymällä naaman päälle superkehräyksen kanssa, tänä aamuna se nuoli korvia.

Kossi oli kaverista ensiksi hieman hämillään, kopalle piti varalta vähän suhista. Annoin Kossin kiertää koppaa ja nuuskutella, suhina loppui melkein ensisuhaisuihin. Siirsin sitten Kossin olohuoneeseen (piti eka laittaa toiseen koppaan, mutta meillä koppaanlaitto on semmosta taistelua, että en viitsinyt tapella) ja päästin Sketsin tutkimaan keittiötä. Hetken päästä raotin olohuoneen ovea, että pääsisivät haistelemaan sitä kautta, niin eiköhän tuo pikkuluikku punkenut itsensä siitä raosta olohuoneeseen :D Kossi oli siinä vaiheessa jo suhinat unohtanut ja se aloitti kurnutuksen.

Siinä ne sitten menivät perävilkkaa pitkin kämppää, Sketsi häntä antennina edellä ja Kossi kurnuttaen perässä. Ystävystyminen on siitä eteenpäin sujunut todella hyvin, ekat pesutkin nähtiin jo perjantai-iltana. Hieman Kossi on näyttänyt toiselle kaapin paikkaa mm. istumalla päällä ja valeastumalla, mutta suhinaa on kuulunut vain silloin kun Sketsillä on palanut käpy Kossin astumiseen (ja Kossihan on varhaiskastroitu, vaan hyvin hommat silti näyttää onnistuvan...)

Eilen illalla nuo jo uskalsi jättää keskenään ja tänään näyttää että välit alkaa olla jo ihan normaalit. Uskomatonta, että miten nopeaa kaikki on mennyt!!

Tässä vielä Sketsin tiedot:

ABY p eli beige. Uros (vielä ainakin kastroimaton, katellaan tässä)
Nimi: FI*Nebuankhet Quetzalcoatl
Emä: FI*Nebuankhet Ochún
Isä: FI*Silkkihienon Roma Tarragona
Synt. 9.8.2010

Ja kuvejaa (söpöysvaroitus ja yhteiskuvassa megasöpöysvaroitus):

It's the final Countdown!!

2010-11-17T06:32:00.000-08:00

Huh??

Tässä vietetään Kossin kanssa viimeisiä hetkiä ihan vaan kahdestaan. Ylihuomenna meitä sitten pitäisi olla jo huikeat kolme kappaletta!! Jännättää!!

Ja pidän vielä blogin lukijoita jännityksessä, että kuka, mitä ja minkäväristä sieltä on tulossa ;)

Lohdutukseksi Kossin kuva:

Aika rientää

2010-11-04T13:09:00.000-07:00

Ja päivitykset eivät.

Syksyn aikana on tapahtunut kaikkea monenmoista, vaikka lähinnä tuntuu siltä kuin Kossi olisi vain keskittynyt kasvamaan leveyttä... Kuitenkin lähiviikkoina on odotettavissa pikkukissan elämään suurta mullistusta, siitä enemmän kunhan sen aika koittaa ;)

Eli tämän postin tarkoitus on lähinnä toimia teaserina. No laitetaan loppuun vielä muutama kuva niin ei jää vaivaamaan.

Surok!

2010-07-29T22:22:00.001-07:00

Tänään lähdetään Kossin kanssa kohti Helsinkiä. Onneksi matkustusvälineeksi on valikoitunut juna, niin ei tarvitse helteestä hermostua (Pendossa ilmastointi pelaa). Itse tapahtumaa varten on sitten jo häkkituuletin ostettuna, toivottavasti osaan sitä vielä käyttää...

Mutta kaikki tutut ja tuntemattomat, tervetuloa moikkaamaan Kossia, se on siellä jossain abyjen ja somalien rivistössä, Kossin tunnistaa siitä että sen verhoissa lukee "Kossi" :D

Surok lähestyy!

2010-07-19T01:57:00.001-07:00

Enää kaksi viikkoa Surokiin, iiiiiks! Nyt tuli tuomarijako, ja meillä on Kossin kanssa tuomarina tsekkiläinen Linda Knyova. Ei tietoa minkälainen tuomari hän on tai että mistä tykkää. No sittenhän se selviää. Samoin ilmoitin Kossin 19.9 järjestettävään Match Showhun joka järjestetään Kannuksessa, kerrankin lyhyt matka!

Muuten Kossin elämä on mennyt lähinnä loikoillessa, alkaa se kuumuus täälläkin vaatia veronsa. Tosin, aika paljon se säntäilee vieläkin häntä suorana ees-taas pitkin maailmaa... :D

Aika kuluu

2010-07-08T03:59:00.000-07:00

Hui hui kuinka se aika taas rientää. Lujaa.

Tässä välissä Kossi ehti käydä tosiaan Siilinjärvellä näyttelemässä, ja tuloksena oli ensimmäinen CAP-serti, jee! Tosin nyt oli tuomarin pöydällä jo TODELLA jännää, niin jännää, että tuomari moittikin hieman Kossia siitä, että tuollainen ei ole ollenkaan abyn käytöstä. Mutta TP-valinnoissa (joihin päästiin taas, wupuu!) Kossi ei rimpuillut, mutta tärisi sen verran, että tuomari huomautti siitä taas. Oltiin kuitenki TP-valinnoissa viidestä kissasta neljänsiä :D (ilman tärinää ja tummemmalla etumuksella kuulemma paljo korkeammalla).

Lisäisin kuvia, mutta nyt se ei onnistu. Höh.

Kossin seuraavat näytelmät ovat 31.7 Helsingin Jäähallissa, missä on paikalla myös 21 muuta abyä! Katsotaan siellä miten paljon jännättää, ja mietitään näyttelyjatkoa sitten siitä.

Kossin henkilökunta taas jännää koko ajan uutisia Jyväskylän suunnalta, siellä on kuulemma erään kissapariskunnan treffit onnistuneet, ja tulosta pitäisi elokuussa tupsahtaa maailmaan...

Jännättää!

2010-06-14T11:09:00.000-07:00

Viikonloppuna on taas näytelmiä edessä, tällä kertaa matkataan Siilinjärvelle! Tuomarina meillä on hollantilainen Charles Spjiker, joka on saanut eilen kolmoskategorian tuomarointioikeudet. Eli täysin uunituore tapaus (on toki kakkosia tuomaroinut piiiitkään, joten kokenut tuomari on kyseessä), joten jännättää että mitä se sanoo Kossista. Kossi kun on äidin geenien myötä enemmän tämmöinen massiivisempi keskieurooppalainen aby, kun taas muut suomalaiset abyt on tätä jenkeissä ja Ruotsissa suosittua sirokapea mallia (joidenkin kasvattajien mielestä jopa liikaa). Ainakin tähän asti sirokapea malli on näyttelyissä ollut enemmän edukseen, toki Kossin heikkona kohtana on myös haaleahko turkki (joka on kuitenkin punastunut kivasti tässä vuoden aikana!). Mutta jos nyt ei kilpailua ole, niin ehkä sieltä se serti tulisi, jännää!

Ilmoitin Kossin myös Surokin juhlanäyttelyyn, joka järjestetään 31.7-1.8 Helsingissä. Tosin Kossi poseeraa paikalla vain 31.7. Siellä on turha mistään menestyksestä edes haaveilla, abyjä kun tulee paikalle varsin runsain mitoin. Mutta muita abyihmisiähän me sinne mennään katselemaan ja tutustumaan jo netistä tuttuihin kissoihin.

Tässä on jäänyt myös välistä yksi erittäin tärkeä päivitys, Kossi nimittäin täytti jo viikko sitten torstaina kokonaiset YKSI VUOTTA! Herramunjee kun aika menee niin nopeaa!

Muailman fiksuin Kossi!

2010-06-03T11:46:00.000-07:00

Taas on tullut naksuteltua. Sen jälkeen kun Kossi oppi koskemaan kosketuskeppiin nokalla on ollut pieni tauko, koska meikältä loppui ideat miten opettaa seuraava temppu (pystyssä istumista yritin opettaa, mutta itse olin niin hakoteillä, että ei siitä mitään tullut). No sitten bongasin Incatin sivuilla ohjeet siitä, että miten kissa opetetaan täppäämään tassulla haluttuun paperiin, ja pitihän sitä kokeilla. Toissapäivänä aloitettiin A4 kokoisella paperilla, eilen sen sai jo taittaa kahtia, ja tänään Kossi selkeästi hiffas mistä on kyse, eikä enää tarjonnut seittemää eri liikettä ennen oikeaan osumista. Vaikka paperin siirsi kissan taakse, se kääntyi, täppäsi paperiin ja katsoi heti mua että "näinkö? Saanko nyt namin?". Voi jehna! Kyllä tuo on fiksu!!

Käytiin muuten tässä välissä äitin luona kun piti vähän juhlia valmistumistani ja testasin siellä miten kosketuskepin kanssa sujuu ja ihan yhtä puhtaasti kuin ennenkin, wuhuu! Kohta mennään Kossin kanssa jonnekin koirien Toko-kisoihin... :DD

Ell. lis.

2010-05-24T23:48:00.000-07:00

Kossi on ollut viime viikon helteistä vähän taas nuupallaan, ja viime viikolla se päätti myös protestoida uutta ruokaa (siis kamoon, Vom Feinsteinin KASTRAATEILLE suunnattua jotain laihdutusruokaa) puklauttamalla sen mun sukkahousuille yöllä. Koska omistajataho on tällähetkellä selkävaivainen, Kossin hyvissä ajoin ilmoittamasta *HYÖK HYÖK HYÖK HYÖK* äänestä ei ollut apua, olin vasta puolessa välissä nousua kun kuului jo *BBLLÖÄÄÄRGH* -ääni. Onneksi pukluja ei tullut kuin kahdesti, molemmat aika lailla siinä lähiaikana uutta ruokaa nautittua. Samoin hieman on toisesta päästäkin (onneksi laatikkoon!) tullut vetelämpää mujua, mutta se meni ilmojen viilettyä ja Tehobaktia syötettyä ohi.

Perjantaina oli sitten Kossin suuri päivä, se nimittäin sai niskaansa mikrosirun! Omistava taho oli tietysti asiasta aivan paniikissa (kuinkas muuten), olihan tämä meidän ensimmäinen yhteinen eläinlääkärireissu! No hermoilu oli turhaa, Kossi-Charles teh Charmikas päätti taas olla hurmaavana ja sen käytös yllytti lääkärin jopa pusuttelemaan kissaa. Mukana ollut omistajan kaveri katsoi suu auki vieressä, että miten Kossi otti sirun tyynesti vastaan (ei se pöljä huomannut koko toimenpidettä kun sitä kiinnosti seinällä olevat julisteet).

Lääkäri myös katsoi Kossin rappaamat silmäkulmat ja veikkaili niiden aiheuttajaksi allergiaa. Onpa kiva, silloin allergisoivana tekijänä on luultavasti jokin lihaperäinen juttu, kun ei Kossi paljon muuta syö...

Grrrreit Success!

2010-05-16T11:40:00.001-07:00

Käytiin juuri Kossin kanssa pihalla, ja nyt se liikkui ovelta jo neljä metriä ihan itse! Toki sen jälkeen se jumittui kukkapenkkiin huutamaan, mutta edistys on kyllä entiseen verrattuna huimaa!

Ilmoitin myös Kossin Siilinjärvelle näytelmiin, katsotaan irtoaako ensimmäinen serti vai olisiko meillä peräti kilpailua... :D

Kuveja

2010-04-25T07:06:00.000-07:00

Laitetaan tähän vielä läjä uusia kuvia parin viime viikon ajalta (ja tänään kanssa on muutama otettu). Samalla tämä postaus osallistuu taas pitkästä aikaa Kissakuvahaasteeseen aiheella "Kevättä rinnassa".

Näytelmäpolttelut

2010-04-25T06:12:00.000-07:00

Haluttais hirveänä lähteä Siilinjärvellä käymään kesäkuussa kokeilemassa sertinmetsästystä, mutta asiassa on muutama ongelma. Suurin niistä on se, että kesän vapaaviikonlopuista ei ole MITÄÄN hajua, joten ei viitsisi ilmoittaa ja maksaa ja sitten huomata että oho, en pääsekään. Ongelmana on myös se, että Kossin sirutus on ajankohtaista kesäkuun alussa, mutta niihin ilmoihin pitäisi jo nyt saada se sirun numero. Ja joutuisin kuitenkin ajamaan Nivalasta sinne asti yksin, mikä ei kovin houkuttele. Joten, luultavasti aloitetaan sertimetsästys Porokin näyttelystä heinäkuussa (jee, kotikenttäetu!) ja sitten syksyllä/loppukesästä voisi porhoilla ja lähteä jonnekin etelään ihan yökuntiin! Siis, esim. Tampereen Pirokin näyttely houkuttelee. Vantaalla on paritkin showt, mutta niihin pitäisi ilmoittautua jo toukokuun lopussa, joten ne menee nyt sivu suun.

Charmz. I haz dem.

2010-04-10T13:23:00.000-07:00

Pateniemen esittelynäyttely iloisesti ohitse, oli kiva päivä! Kossi oli tapansa mukaan eloisa häkissä ja kai se sen verran lupsautteli sänkykamarikatsetta ohikulkijoille, että kaikista kehuvimmat kommentit se sai aina silmistään. Seuraavana sitten kehuttiin sen karvaa ja lopuksi koko olemusta.

On se kyllä jännä juttu, että häkissä Kossi on elementissään. Nytkin se tönötti häkin etureunalla ja poseerasi ja paseteerasi oikeen urakalla. Välillä se kyllä meni häkin takaosaan, mutta ehei, ei piiloutuakseen, vaan sieltä (pahaisten) verhojen välistä kun pääsi yhdestä raosta kurkkimaan ohikulkijoita. Sitten taas esittelyvaiheessa ensinnäkin Kossi meinasi että täältä häkistähän hän ei lähde mihinkään, mutta sain sen lopulta syliin. Lavalla venytyksessä vähän tuli rimpuiltua, mutta onneksi Riina piti esittelyn tiiviinä niin Kossi ei vallan hermostunut. Toiselle esittelykierrokselle parin tunnin päähän sain sitten Feliwayta suihkutettua syliin ja käsiin ja en tiedä tepsikö se, vai oliko Kossi vaan jo väsähtänyt, mutta toisella kerralla ei häkistä otossa ollut ongelmia ja se sylissäkin oli (ÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆ toim. huom. Jaha, Kossi halusi jättää omat terveisensä tähän kohtaan) kohtalaisen rauhassa.

Satuin valitsemaan rivin viimeisen häkkipaikan, mutta onneksi naapurihäkkiin ei tullut ketään niin meikä mahtui sen edessä sitten istumaan niin Kossi pääsi kunnolla charmeilemaan ilman mun ruhoa siinä säteilyä heikentämässä. Olihan se siistiä siinä istua ja kuunnella kun kohdalle pääsevät melkeinpä haukkoivat henkeään kun meidän Kossi-Charles keskittyi posettamaan. Kyllä kuule kuule löytyi semmoiset "smiset" (niille jotka eivät katso Huippumalli Haussa -ohjelmaa, smise on smile whit your eyes, eli se Tyra Banksin öö tiukka tuijotus -look) että ei toista. Kossi sai myös muutaman innokkaan fanin, mm. kaksi veljestä, jotka koko ajan kävivät siinä Kossin häkin luona (ja niiden äiti näytti epätoivoiselta kun pojat oli sitä mieltä että he HALUAA just tommosen kissan, heehee). Lätkin tähän loppuun vielä muistinvaraisesti muutaman kootun kommentin:

"Se näyttää niin ylväältä ja elegantilta, ja todella todella viisaalta" (meikän reaktio: BUAHAHAHAkrhöm anteeks...)
"Onko se mistä asti tuotu tänne?" "Niin, tuostahan se Herukasta, ihan parin kilometrin päästä" sitten kysyjän naamalla on :| ilme, kai se luuli että Kossi on ulkomaaneläviä.
"Se näyttää ihan ilvekseltä/puumalta"
"Kasvaako se paljon vielä tuosta" x 10, Kossi on vähän ainakin vastapäisiin Cooneihin verrattuna joo tirppana, mutta ei, ei se enää kasva.
"Ihana!"
"Vau mitkä silmät"
"Se näyttää todella villiltä, sillä on villi katse"
"Minä en tiennytkään tämmöisestä rodusta, mutta heti kun se kannettiin tuonne lavalle niin kyllä ihastuin!"
"Minkäs värinen tämä on?" (vast. "riista" jota seuraa miniluento tickingistä. Helpottui huomattavasti ekan esittelyn jälkeen kun oli villapaita täynnä Kossin karvoja josta pystyi esittelykappaleen nyppäsemään)
"Se on ihan kuparin/kullan/tms värinen"
"Onpa se siro!"
"Onpa sievä tyttö!" x MONTA jota seurasi aina meikän "krhöm...poika...."

Mutta nytpä on taas maailmalla lisää ihmisiä, jotka ehkä tulevaisuudessa tunnistavat tämän rodun. Ja sainpa myös jakaa tietoisuutta yhdelle papalle. joka tuli kysymään multa että eikö kissat pärjää kotiruualla.

Laitan kuvia tilaisuudesta kunhan saan huomenna ne kamerasta purettua!

Naks. Naks naks. Naks.

2010-04-07T11:48:00.000-07:00

Kuten otsikosta voi päätellä, vihdoin ja viimein Kossin naksutinkoulutus on päässyt jatkumaan. Eli sain tänään tehtyä sen kosketuskepin. Kosketuskeppinä voi periaatteessa käyttää jopa omia sormia tai kynää, mutta kissa täytyy palkita JOKA kerta kun se tekee jotain käskettyä, esimerkiksi koskee nenulla keppiä joten itse ajattelin että erillinen, selkeästi merkitty kosketuskeppi on ainakin minun kannaltani parempi. Joten hain Sinooperista puuriman ja puuhelmen jotka yhdistin puiseksi kosketuskepiksi, hintaa tuli yhteensä n. 2 euroa. Koko reissulle sitten tulikin enemmän hintaa kun huomasin Sinooperissa fiksusti esillä olleet huovutusvillat ja neulat, tavoitteena olisi jossain välissä oppia huovuttelemaan esim. hiirileluja Kossille, se kun menee sekaisin villasta. Tällä kertaa tosin tyydyin vaan huovuttamaan styroksimuotin ympärille pienen kalan, mutta harjoitus tekee mestarin.

Ja takaisin aiheeseen, eli naksutteluun. Tänään olen siis kaksi kertaa koulutellut ja tavoitteena on yksinkertainen nenu keppiin -temppu. Itselle jälleen kerran luonnollisinta on käyttää äänikomentoja, tässä sanaksi on otettu "koske". Tiedä häntä hiffaako Kossi äänikomentoa, mutta mua se auttaa ainakin. Ensimmäisellä kerralla ei oikein tullut tulosta, Kossi yritti huitoa palloa ja haukata vartta, mutta viimeiset toistot sain jo palkittua, eli liekö vahingossa sitten nenu mennyt kohti keppiä. Tällä toisella kerralla illalla se jo selkeästi teki muutaman puhtaan toiston, toivottavasti huomenna voidaan lisätä nenän ja kepin välimatkaa (nyt n. 10 cm, kun tempun ollessa valmis periaatteessa kissan tulisi tulla vaikka toisesta huoneesta täppäämään nokalla keppiä).

Sen myös huomasin, että kun naksuttelun sijoittaa ennen ruokaa, niin sillä saa myös pois hieman tuota Kossin "raivoa" ennen ateriaa. Eli siis Kossi osaa kyllä vaatia ruokansa, nytkin (ruoka-aika viiden minsan päästä) se seisoo tässä koneen ja minun välissä ja kehrää raivokkaasti (luojalle kiitos langattomasta näppäimistöstä :D ) Sen lisäksi Kossi saattaa näykkiä ilmoittaessaan, että nyt on nälkä. Naksuttelulla tuon viimeisen tuskallisen varttitunnin saa kulutettua hyvin, kun laittaa toisen töihin, hahaa.

Pieni pääsiäisnoita

2010-03-30T12:10:00.001-07:00

Edellisessä postauksessa kerroin, että istuttelin maissia. No nyt se on kasvanut sangen komeisiin mittoihin, ja kuten äitini sanoi, se näyttää kasvavan silmissä! Kossi on aika vähän kiinnittänyt kasvustoon huomiota, mutta tänään löysin lattialta jo muutaman irtinypätyn maissinkorren! Eiköhän se siitä vielä töhdisty.

Pari viikkoa enää Pateniemen esittelynäyttelyyn, 10.4 siis Kossi esittelee abessinialaista rotuna, ja tietenkin yrittää houkutella viattomat katsojat juuri tämän rodun pauloihin, onhan se kuitenkin kissaroduista paras (tämä siis täysin puolueettomasti sanottuna ;) ). Vähän huolestuttaa, kun Kossi on kantolaukussaan ollessaan onnistunut hinkkaamaan silmäkulmistaan karvat pois, ja nyt on jo toisella puolella vähän ihoakin nirhautunut. Täytyy tutkailla, että vieläkö se sitä rappaa, vai ehtiikö silmäkulmat parantua. Onneksi Pateniemeen ei ole pitkä matka, niin Kossi ei taas ehdi itseään teloa.

Lopuksi vielä kuva pääsiäisKossista! (klikatkaa kuvaa isommaksi niin näkee tekstitkin)

Aurinko armas, kippuravarvas

2010-03-24T10:17:00.000-07:00

Jaaha, taas on mennyt hurrrrjasti aikaa ohi päivittämättä. Ups. No mennään pikakelauksella, tässä välillä Kossi kävi Seinäjoella näytelmissä (tuloksena EX1 ja edelleen häkissään rento otus), sen lisäksi Kossi on ottanut osaa rippijuhliin (kakkua mullekin, kitooos, hei mitä täällä, minä, kermaa, nyt! Täh, ei sitten, otan iteeeeuuups hei mihin te kannatte mua...) sekä saanut uuden kantokassin jossa ollaan matkustettu nyt kerran edes-takaisin matka junalla ja ollaan kohdattu jopa hiljaisia hetkiä!

Kevät tulee tupsutellen, joten päätin notkistella olemattomia viherpeukaloitani (oikeasti, olen kerran jopa tappanut onnenbambun, joka siis vaatii vain vettä elääkseen. Sitä siltä sitten puuttuikin) ja testata Wauhtitassujen popcornista purtavaa-ohjetta. Eli kattilapopcornia (toisin sanoen maissia) ruukkuun, multaa ja vettä ja aurinkoon. Ihme ja kumma, tänään sieltä oli jo nähtävissä jotain kasvustoa, joka pyrkii ylöspäin! Vielä kun sitä saataisiin Kossilta sen verta jotenkin varjeltua, että se ehtisi syömämittaan kasvaa...

Tänään oli taas kerran ihanan keväinen aurinkopäivä, jonka kunniaksi tuli hieman kameran kanssa kontattua pitkin keittiön lattiaa. Tässä muutama otos:

Pastelliaby ja Wubbavideo

2010-02-17T10:52:00.000-08:00

Tämä postaus olkoon nyt kuvapostaus. Ensiksi videosaastetta Helsingin reissulta, tällä videolla Kossi murhaa Wubba-pupuaan, joka myöskin on Helsingin tuliaisia.

Seuraavaksi lisää Helsinki-videota, tässä tapon kohteena viaton karhunkieli:

Sitten pieni kuvasarja:

Laventelimeressä sinua vaanii hulja...

...VAALEANPUNAINEN PANTTELI!

Herra Kaappirohkea

2010-02-15T08:30:00.000-08:00

Taistelu ulkoilun puolesta jatkuu. Tosin tänään suurin ottelu oli saada Vänttiset Kossille päälle, se kaulanauhan pujotus rimpuilevan kissan pään yli yhdellä kädellä ei ole mikään helppo homma. Pihalle kun päästiin, niin kossi tyytyi taas vain joko kyyhöttämään paikoillaan tai maustamaan kyyhötystä huutamisella. Positiivista tosin on se, että tällä kertaa edettiin A-rapun portailta C-rappuun asti. Ja jäätiin siihen oven eteen huutamaan, raukka kai luuli olevansa kotiovella.

Ulkona on tosin vielä sen verran kylmä, että piipahdukset rajoittuvat kuitenkin muutamiin minuutteihin. Seinäjoelta tosin on lupailtu, että voisi olla mahdollista ostaa Kossille jussipaita. Sen kun junttaa niskaan niin johan tarkenee, ja toivoa sopii, että osa pohjalaasta rohkeuttakin valahtaisi herran mieleen samalla.

Sisällä (heti kun ällöistä valjaista irti päästiin) oli taas ihan toisenlainen meininki. Herra ulkona-ei-niin-rohkea säntäsi heti ikkunalaudalle kommentoimaan talitinttien (varmasti varsin pilkallista) hyppelehtimistä ikkunanvieruspuussa. Jospa se jossain vaiheessa tajuaisi, että ulkoilma on se paikka missä niitä talitiaisia voi yrittää saalistaa.

Ulkoilusta tuli mieleen, kommentteihin voi _nyt jo_ nakata vinkkejä kesää ajatellen, lähinnä kaipailisin tehokkaan punkkikarkoitteen koordinaatteja. En ole vieläkään toipunut siitä, kun löysin toissakesänä koirasta punkin. YÄK.

Hyvää Ystävänpäivää!

2010-02-14T03:45:00.000-08:00

Kossin blogin päivitys on vähän jäänyt vaiheeseen, mutta mainitaan edesottamuksista sen verran että piipahdettiin Helsingissä ja matkalla aiheutettiin huolestuneita katseita lemmikkivaunussa (kun Kossi taas lauloi koko matkan, tai hiljeni se Tampereella kun sai näkökenttäänsä mäyräkoiran) ja majapaikassa taas saatiin melkein aikaan hermoromahdus (terveisiä vaan Ainolle ja Juhalle!).

Nyt ollaan Kossin aktivoinnissa edetty valjasteluun, kävin hakemassa perjantaina uudet sopivat (ja värivalikoiman pienuudesta johtuen vaaleanvioletit) Vänttiset, lehmäkuvioidun lyhyen remmin ja vaal.pun. Flexin (don't ask). Eilen päästiin rappukäytävään asti , mutta tänään olin raaka ja julmasti kannoin kissan keskelle pihaa. Kossi fiksuna säntäsi suoraa lumipenkkaan ja jumitti vinkumaan sinne. *huoh* Huomenna taas uutta yritystä, vähän tuo vielä valjaita vierastaa mutta valjashalvauksesta ei ole kyse kun se kuitenkin liikkuu (aika matalana tosin). Muuten Kossi on keskittynyt vain komistumaan, maaliskuun alkua odotellessa!

"Jumalauta kun se on JOKA paikassa"

2010-01-18T09:46:00.000-08:00

Eli nyt on takana ensimmäinen viikonloppu erossa. Lähdin ystäväporukalla risteilylle, ja jätin Kossin äitini luokse tuttuun paikkaan hoitoon. Tottakai se vähän sydäntä riipaisi kun Kossi vielä nykäisi kunnon rakkauspuskuleipomisekstaasit kuolavanan kanssa juuri ennen lähtöä, mutta ei auta, mentävä oli. Olin ensimmäisen yön vielä siskoni luona, josta lähdimme sitten lauantaiaamuna kohti Helsinkiä. Matkalla soitin äidilleni, että miten menee. Keskusteli meni kutakuinkin näin:

M: "No moro, miten on Kossin kanssa mennyt? Onko se vielä hengissä?"
Ä: "No ON! Millon te oikeen tuutte jo takaisin?"

:D Loistava aloitus. Äiti sitten kertoi, että Kossi the pompulalover oli paikallistanut kaappiin piilotetut pompulat. Kaappiin ne oli viety siksi, että edellisellä reissulla tämä pikkuapina oli taiteillut ne pyyhenaulakosta alas roikkumalla niissä pyyhkeissä. No äiti oli sitten Kossin saaliin metsästänyt (kissa oli siis aika ison vessan kaapinoven avannut ja jotenkin päässyt ylimmälle hyllylle ryöväämään yhden ihanaihanaihanan pompulan ja mennyt mussuttamaan sitä sängyn alle kauimmaiseen nurkkaan) ja teipannut sen vessan kaapinoven kiinni :D Sitten äiti oli ruvennut tekemään lättytaikinaa ja juuri jättänyt taikinan turpoamaan kun minä soitin. Äiti ehti tämän episodin kertoa kun puhelu katkesi. Kohta äiti soittaa takaisin mulle ja huokaa hyvin raskaasti. Kuulemma tämän ensimmäisen lyhyen puhelun aikana Kossi oli jo ehtinyt päälleen lättytaikinan kimppuun. Onneksi ei kuitenkaan itse sotkeutunut, oli sievästi reunasta lipittänyt. Tästä olikin hyvä mieli itsellä lähteä pariksi päivää aika lailla yhteyksien ulottumattomiin.

Risteilyn jälkeen tänäaamuna soitin taas äidille, ja kyselin kuulumisia. Kuulemma välit kissan kanssa olivat jo aika huonot, se kun ehtii joka paikkaan. Laitan nyt tässä ihan listana mitä tuo kultsipuppeli oli kuulemma viikonlopun aikana ehtinyt tehdä.

- Seikkailu lättytaikinan kanssa jatkuu. Taikina päätyi lopulta lätyiksi ja lätyt pöydälle kuvun alle suojaan. Aamulla yökylässä ollut pikkuveljen kaveri oli herätessään huomannut että olohuoneen lattia oli lätyillä kylvetty. Pöydällä kupu oli edelleen paikoillaan, joten hämärän peitossa on, että miten tuo on ne sieltä pois kikkaillut.
- Myös pöydälle sulamaan jätetystä voista oli löytynyt mystinen kuoppa. Aivan kuin joku olisi sitä käynyt lipsuttelemassa hmm...
- Kaappia ei ole tarvinnut kuin raottaa, kun siellä jo on kissa. Istumassa mm. kattilassa.
- Oma teollinen ruoka on maistunut nihkeästi, ihmisiltä taas on viety sekä spagettia, lanttua että jugurttia.

Onneksi kuulemma yöt on mennyt nukkuessa, jos yöralli olisi jatkunut niin veikkaan, että kissa olisi siirtynyt ulkoruokintaan... :D Nyt se tuossa viattomasti nukkuu, kerää selkeästi voimia raskaan viikonlopun jälkeen.

Hoekka poeka

2010-01-14T11:56:00.000-08:00

Juuri punnitsin Kossin, ja epävirallinen tulos on tällä hetkellä 3,4 kiloa. Vertailuksi voidaan ottaa esimerkiksi Kossin setäpuolen Pablon (Nebuankhet Lochlann, ja lähinnä siksi, että musta Pade on oikeen hyvän kokonen ja mallinen poitsu), niin Pade on painanut saman ikäisenä noin 3,8 kiloa. Mutta Kossi on selkeästi pienempi kuin Pablo, joten pitää sen painoa nyt jo ruveta tarkkailemaan. Myös siksi, että eihän tuolla eunukinrääpäleellä paljoa tytöt mielessä pyöri, joten painoa ei kulu "riiaukseen"

Herra sirkustaiteilija

2010-01-07T03:38:00.000-08:00

Tänään Kossi vihdoin ja viimein oppi kiipeämään kirjahyllyn päälle! Olinkin jo sen kiipeilypuun sijoittanut taktisesti hyllyn juurelle, että se siitä tajuaisi lähteä kipuamaan kohti korkeuksia.

Ja tänään kuului vain hops tumps ja sinne se loikkasi! Juhuu!

Blllöööäääärgh

2010-01-03T04:21:00.001-08:00

Sanoi Kossi kun Sanna rupesi siivoamaan. Viime kerralla meni pyykkikoneen huudosta maha kuralle, tällä kertaa pölyjen nostattaminen aiheutti oksennuksen korituolin alle.

Toisaalta puklut voi johtua myös siitä, että olen nyt eilisen putsannut ja rasvannut kortisonilla jäbän leukaa, siellä kun on (aknesta?) ruvelle rapattu kohta jonka huomasin vasta keskiviikkona (jonka jälkeen siis putsasin vedellä ja rasvasin bepanthenilla siihen asti että pääsin apteekkiin).

Mene ja tiedä, katsotaan mitä se sanoo kun polkaisen taas pyykkikoneen JA imurin käyntiin.

Voi nakki mikä tyyppi

2009-12-28T13:54:00.000-08:00

...kuten Annapurna kommentoi tuohon videopostaukseeni.

Ajattelin tässä vähän kertoilla Kossin suhteesta ruokaan. Siitä siis nakki-aiheinen otsikko.

Kunnon kulinaristin tavoin Kossi ei vain syö elääkseen. Herra elää syödäkseen, tosin tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ruokaa uppoaisi kitaan suunnattomia määriä (tai mistä sitä tietää, en ole koskaan kukkurakupillisia porsaansydäntä etes tarjonnu). Vaan. Herra on aika tarkka ruuan laadusta. Pikaisten empiiristen kenttäkokeiden perusteella on todettava, että viljaa ja sokeria sisältävät einekset jäävät lautaselle. Tokikaan näitä ei jäbälle olisi tarkoitus edes syöttää mutta meikä sattui vahingossa muutaman sellaisen pussin kaupasta ostamaan. Tsaijjaij. Hätinä näistä laaduttomista mössöistä kelpasi kastikkeet. Tämän jälkeen on pitänyt (myös saksan, portugalin ja italiankieliset jos enklantia ei ole saatavilla) tuoteselosteet tavata suurennuslasin kanssa.

Joulun alla kävi myös toinen kardinaalimoka. Kossi kun on noin puolibarffaaja, eli se syö osaksi raakaa lihaa. Koska raksuja jätkä ei ole koskaan ruuaksi syönyt (nytkin vain naksutinkoulutuksessa on herkkupaloina minimaalisen kokoiset Almo Naturen penturaksut) ei sillä nyt pentuaikana ole raksubaaria koko aikaa avoinna, kuten jotkut suosittelevat pitämään kasvun takaamiseksi. Sen sijaan minä kannan herrasväelle selkä notkolla ruokaa joka välissä (neljästi päivässä). Tästä kaksi annosta on raakaa lihaa (porsaan sydäntä, -suikaletta, poron jauhelihaa, kanan siipiä ja nyt uutuutena kanan kauloja ja naudan jauhista. Silloin tällöin myös seisoppa (heeheehee) tulee mikrossa pyöräytettyä) ja kaksi annosta kaupan ruokaa.

No niin, ajatuksenvirta takaisin uomaansa ja nokka kohti mokaa. Nimittäin minulta pääsi raakaruoka loppumaan, ja joulukiireiden painaessa päälle ei (kissan)ruokakauppaan muka ollut aikaa mennä (vaikka se sijaitsee n. 300 metrin päässä kotiovelta). Kaupasta onneksi sai possunsuikkuja (suikaleita) ja -kieltä mutta aivan viimeiset päivät ennen joululomaa äitin luona Kossi joutui tulemaan toimeen teollisella ruualla.

Siitähän seurasi sitten jännitysnäytelmä neljässä näytöksessä nimeltään "Kuoleva Abytsen". Viimeinen näytös oli meneillään juuri äsken, siitä lisää myöhemmin. Näytelmän ensimmäiset osat esitettiin ruokakupin laidalla: "Ohmygod TAAS tota mössöö, missä viipyy mun kanansiivet ja possunsydän kysynvaanHÄH?!" kommentoi urhoollinen syömämies. Muutaman kerran uutterasti ruokatabletilla yritettiin ruokaa peitellä, mutta kun kovasydämisesti muuta ei tippunut niin kyllähän se sitä nälkäänsä närppi.

Mutta voi ainaa mikä show syntyi kinkun kanssa. Kun (omasta mielestään) päiviä nälkää nähnyt kissa sai ensihatsit ja kosketukset kunnon lihaan moneen päivään niin sitähän piti vahtia, seurata ja ryöstää aina tilaisuuden tullen. Kahdesti ryöstö onnistui, ja kolmannen kanssa oltiin jo lähellä (lähinnä siksi että ympärillä syövät ihmiset meinasivat tukehtua nauruun ja samalla purskauttaa suussa jo olevat kinkut maailmalle). Kossi nimittäin istui neljänneksi ruokapöytään (tottakai sitä pitää olla niinkuin kaikki muutkin nuoret), katseli muualle ja salakavalasti hivutti tassuaan kohti kinkkuvatia. "EI" huudon kuullessa tassu livahti takaisin tuolille ja katse oli niin viaton kuin vain voi olla. Kunnes minuutin päästä tassu oli taas matkalla kohti kinkkuvatia.

Noh joulun syöpöttelyistä selvittiin kahdella kinkkuvarkaudella ja yhdellä mannapuurokattilaan tapahtuneella sukelluksella (onneksi kattila oli jo tyhjä) ja tänään kävin hakemassa vihdoin kassillisen lihoja. Siinä kanan kauloja kiskoessani eroon toisistaan ja tunkiessani niitä pakasterasioihin Kossi meinasi seota. Kai se pitkästä aikaa haisi hyvälle. Lopulta piti kissa eristää olkkariin, kun ei hommasta (saksien ja veitsen kanssa hosuessa) meinannut tulla mitään.

Mutta kyllä nyt kelepoo!

Tunnustuksia satelee

2009-12-27T06:04:00.000-08:00

Vielä ei edellisen postauksen videosta ole kutsuja Oskarinkemuihin tullu, mutta Annapurnan Smack the Fatso-blogissa saatiin Christmas Spirit maininta. Voe ainaa.

Anna tämä tunnustus kaikille blogeille,
joille haluat toivottaa joulumieltä
sekä hyvää joulua.

1. Tunnustuksen saaneet saavat laittaa kuvan blogeihinsa.

2. Linkitä blogiin, jonka pitäjältä sait tunnustuksen.

3. Nimeä haluamasi blogit, joille haluat antaa tunnustuksen ja linkitä heidän bloginsa.

4. Jätä viesti heidän blogeihinsa, jotta he tietävät nimeämisestä.

Vähähää tää tullee joulumielen kannalta myöhässä, mut mut jos haetaan hyvää uusivuosimieltä? Sellaisia blogeja ovat olleet munsta (Smack the Fatson lisäksi toki)

1. Karvalapset, Pilvin, Santun ja Morriksen juttuja on aina mukava lukea (toki niitä saisi päivittää useamminkin köhköh)
2. Inkan reissublogi joka aiheuttaa suuuuuuuuuuria kateuden ryöpsähdyksiä aina kun sitä lukee. Kuiteski luen. Olen masokisti.
3. Kissakuvahaaste, joka ideallaan todellakin levittää joulun sanomaa!
4. Maunon ja Epun maukuja on uusi blogi, joka sisältää aivan mahdottoman hyvien juttujen lisäksi ihania kuvia egyptinmauista.

Kissakuvahaaste: Pallo

2009-12-19T10:31:00.000-08:00

Osallistun tällä kertaa kissakuvahaasteeseen videolla! Sattui nimittäin kännykkään (siitä huono kuvanlaatu) tallentumaan Kossin ei-niin-fiksu -kisailu pallon kanssa. Tästä huomaa, että vaikka palkinto lopussa onkin plakkarissa niin ei tuo kissa nyt mitenkään se laatikon terävin veitsi ole...

Naksutinmatka alkaa!

2009-12-16T05:30:00.001-08:00

Kahdenkin eri koulutusoppaan innoittamana nyt vihdoin aloitetaan Kossin kanssa naksutinkoulutus. Jäbä on selkeästi aktiivinen ja kekseliäs, joten koulutustuokioiden kautta saadaan toivottavasti purettua liikaenergiaa pois pahanteosta. Naksutinnameiksi onneksi riitti Almo Naturen penturaksut (sopivan pieniä), kun meillä ei muuten raksuja ollenkaan syödä. Kossi oli raksuista niin mielissään, että meinasi itse naksutin jäädä huomioimatta. Täytyy siis naksunantoajoitukseen kiinnittää huomiota enemmän.

Sen verran vähän meillä toki noita raksuja menee, että tuo yksi penturaksupussi kestää varmasti pitkään.

Yritän tänne päivitellä koulutuksen edistymistä, tällä hetkellä ollaan siis vasta ehdollistumisvaiheessa.

Muuten Kossille kuuluu hyvää, se on juuri vaihtanut hampaat uudenkarheisiin pysyviin, ja hampaiden vaihtoaikana alkoi kuulemma vähän teollinen tökkiä. Nyt teollisista alas menee Feline Porta, Mjaut ja Ikisuosikki Vomsu. Silti ei kuulemma ole possun sydämen voittanutta.

ISO MIÄS!

2009-12-10T10:44:00.000-08:00

Tänään Kossi (ja Lenni ja Kaneli ja en-tiedä-mikä-isopojan-nimeksi-tuli-joten-olkoon-se-Isopoika-vieläkin)täyttää huikaisevat puoli vuotta!! On kyllä poika sen verta jytevöitynytkin, käytiin viikonloppuna vaa-alla ja se nytkähti 3,2 kiloon.

Yritin Kossille ostaa synttärilahjaksi kauppahallilta kalaa, niin sitten kun tulin kotiin niin eipä tuo ole voinut vähempää herkusta piitata. Pöh. Saa luvan tykätä kun minä kerran (haisevia) kaloja jääkaapissani suostun säilyttämään.

Kissakuvahaaste: Oma tila

2009-12-01T12:06:00.000-08:00

Taas on Kissakuvahaasteen aika. Tällä kertaa aiheena on oma tila. Läntätääns tähän nyt vähän vanha kuva, kun Kossi valtasi itselleen tilaa tuikitärkeältä tietokonepöydältä. (Kannattaa kuva katsoa vähän isompana, niin huomaa paremmin.)

Herra Hurrrr-Purrrrr

2009-12-01T11:55:00.000-08:00

Kossista on tullut ihan yhtäkkiä (ei syli vaan)naamakissa. Aamuherätys hoidetaan toki vielä nenästä näykkäisemällä (n. kello 6-7) mutta itse aamuherääminen laiskoina aamuina tapahtuu siten, että Kossi tulee joko kasvojen viereen (jos nukun kyljelläni) tai rintakehän päälle makaamaan ja hurisemaan. Hurrrr purrrr purrrr vaan käy ja toinen oikein tärisee kun on kivaa pöristä.

Samoin illalla jossain vaiheessa on _aivan pakko_ päästä syliin, ja siinä kiivetä niin että nenä on nenää vasten. Ja taas huristaan ja pöristään silmät viiruina.

Tällaiset hetket auttaa kestämään niitä hetkiä kun tuo ottaa nelipistelaskeutumisen sisäreiteen kesken leikin.

Huolestuttaa

2009-11-24T11:32:00.000-08:00

Tänään aamulla Kossin könytessä aamupissalle siltä pääsi myös löysähkö kakka. Meikä tietysti panikoi (tottakai), mutta kouluun oli lähdettävä. Kävin kotimatkalla apteekista ostamassa Tehobaktia (kun täti sitä neuvoi, ja Somakissin juttuja vasta kotona lukiessani huomasin, että siellä se oli aika hyvin lytätty). Nyt olen kuitenkin parin ruuan seassa sitä Kossille antanut, katsotaan tehoaako.

Ripulin syyksi veikkaan eilistä siivoamista, pyykkikone nimittäin piti taas kerran sen verta kovaa ääntä, että itselläkin meinasi sydän pysähtyä.

Tässä iltasella Kossi on nukkunut aika paljon (mikä on kyllä ihan normaalia), sekä aivastellut muutaman kerran (sekin on normaalia, siivouksen jälkeen etenkin kun sitä nostattaa pölyvuoret). Nyt se myös vähän kallisteli päätä ja rappasi korvaa, ja meikä jo hamuili Akuutin päivystysnumeroa että NONI SILLÄ ON POSSULENSSU.

Kuitenkin ruoka maistuu (possunsydämen palasia on sitte NIIN MUKAVA syödä vastapestyjen ja vielä kuivumassa roikkuvien pyykkien päällä. Ah autuutta.) ja virtaa riittää, joten jospa tuo on jotain ohimenevää.

Näyttelysankari

2009-11-18T13:29:00.000-08:00

Tosiaan, lauantaina käytiin pyörähtämässä Kuopijossa. Lainaan tähän Somakissin foorumille kirjoittamani selostuksen että miten meillä meni:

Ajamaan lähdettiin rapsakasti linnunlaulun aikaan klo 5 aamulla. Navigaattori ohjasi jostain syystä meidät ajamaan Kärsämäen kautta, kai se kone luuli että ois vielä käytössä kesärajoitukset ja täten se ois nopeampi reitti. No ei ollut ja meinas tulla kiire, oltiin raviradalla varttia vaille yhdeksän, kun yhdeksältä loppu eläinlääkärintarkastus. Kuitenkin siihen siis ehdittiin, sopivasti vielä Annen perään, sillä kun oli Enkun (Kossin äippä, joka kans tuli Oulusta) vahvari.

Häkit yms. löydettiin helposti, ja aikaa saapumisen jälkeen jäi vielä hengähtääkin, kun meidän tuomari aloitti arvostelun vasta 10.30. Kossi oli häkissä hämmästyttävän rauhallinen, ensimmäiset viisi minuuttia se kökötti O_O - ilme naamalla, mutta sen jälkeen se ilmeisesti päätti että täähän on kiva paikka ja rentoutui. Kontrasti viereisen häkin Sarmeen oli aika suuri.

Arvostelun alkamisen kanssa oli jotain sekavuutta, ja Enkku jouduttiin kiikuttamaan pöydälle aika pika-pikaa (ilmeisesti tarkastusluokkaan se liittyi). Enkun arvioinnin aikana tuli tuomarin luokse vielä yksi burma hakemaan merkintää värintarkastuksesta johonkin lomakkeeseen. Häiriöstä huolimatta Enkku sai Ex1:sen ja sertin! Tuomari tosin sanoi että ei VP-kisaan.

Sitten vähän aikaa odottelua ja Kossin vuoro! En tiedä kumpi tärisi enemmän, kissa vai omistaja. Mulla oli suurimpana huolenaiheena vaan se, että entä jos meidän pikku ankerias loikkaa pöydältä pois. No ei onneksi loikannut, mutta tuomarin suullinen arvostelu jäi vähän hämärän peittoon (Chadajilla oli aika huono artikulaatio ja se yhdistettynä vahvaan puolalaiseen aksenttiin vähän vaikeutti seuraamista). Kuitenkin turkkia ja tickingiä se kehui, muisti toki mainita että Kossi on "still developing". Ja häntä oli harmoninen! Päästä se kans tykkäs, tosin ilmeisesti hänen mielestään korvat oli liian leveät alhaalta, mutta kuitenkin mielenkiintoisen muotoiset. Tuloksena meillä oli Ex1, ja saatiin siis ensimmäinen rusetti, jeij! Arvostelusetelistä myöhemmin luin myös mielenkiintoisen kohdan: "Standing on a massive legs", eli ilmeisesti jätkän habaa kehuttiin.

Käytiin sitten vielä VP (värin paras)-valinnassa täydentämässä riviä, mutta kuten tuomari sanoi, Kossi oli vielä vähän liian pieni siihen mittelöön (vastassa siis nuoret ja Severi). VP:n voitti sitten vissiin Severi.

Samoin TP(tuomarin paras) -valinnassa käytiin myöhemmin ottamassa mittaa, vastassa oli erittäin suloinen Devon rex - pentu ja vielä suloisempi sininen brittipentu (ihana möhkö!). Tässä vaiheessa suurta iloa tuotti Kossin esiintyminen, britti ja devoni kiemurteli vähän ja protestoi, mutta Kossi hengasi puolivenytyksessä kuin kotonaan. Ei yhtään rimpuillut, mutta toki hieman piti täristä. Mut esimerkiksi muille pennuille se ei kiroillut ollenkaan, VP- valinnassa vähän piti viereisen yrmyilyihin vastata (en muista kumpi sen kiroilun aloitti). TP:n voitti kuitenkin se devoni, mutta ei ollenkaan huonolle hävitty! Chadaj sanoikin että oli aivan älyttömän vaikea valinta, että kaikissa pennuissa oli paljon hyvää, mutta kaikki olivat vielä kehittymisasteella.

Loppupäivän Kossi saikin sitten hengailla häkissä, ja se kirjaimellisesti hengaili. Eli lötkötteli fleece-huovan päällä epäesteettisessä asennossa. Iltapäivän aikaan siihen iski jonkun 10 minsan hepulikohtaus, jonka aikana piti testata voiko häkin ovessa roikkua pää alaspäin :D Sen jälkeen taas piti levätä. Laitetaanpa tähän kuva pikku retkottajasta (huomatkaa kuvaan piilotettu rusetti):

Perään kuva vielä Kossin äipästä eli Enkusta:

Joten summa summarum, Kossi oli tosiaan huolestuttavan rento näyttelykissa, joten vahvasti näyttää siltä että tällainen reissu täytyypi jossain vaiheessa vielä uusia... Toki korvatulppien kanssa, koska Kossi kunnon matkanjärjestäjän tavoin huolehti, että autossa raikasi matkalaulu KOKO matkan, sekä mennessä ETTÄ tullessa. :D

Kissakuvahaaste: Kissaeläin

2009-11-09T07:47:00.000-08:00

Ja uutta kissakuvahaastetta pukkaa, tällä kertaa aiheena Kissaeläin. Tässä minipuuma-Kossin taidonnäyte miten viidakon (ok ok, tiedän, että puumat elää vähän kuivemmilla paikoilla mutta Kossi onkin viidakkopuuma) valtias uskaltautuu tervehtimään eksoottista alamaistaan Kaapoa.

Jännättää!

2009-11-09T07:37:00.000-08:00

Viikonloppuna pitäisi sinne Kuopijoon lähtä. Kävin tänään Eurokankaasta hakemassa taivaansinistä kangasta, siitä pitäisi ainakin seinät häkkiin saada. Sitten varmaan uhraan vanhat verhot että saan läpinäkyvän kattopalasen niin ei tule pimeetä Kossille häkkiin.

Eniten tässä jännättää se, että miten saan jäbän pidettyä hyppysissä näyttelyalueella. Tai siis, kyllähän sen saa, mutta jos se rupeaa liikaa rimpuilemaan niin siinäpä oli sitten se yritys ja ens kerralla uudestaan.

Yritän tehdä koko ajan listaa, että mitä kannattaisi ottaa mukaan ja tuntuu että lista vain kasvaa ja kasvaa...

Kissakuvahaaste: Aistit

2009-11-03T10:16:00.000-08:00

Huu! Ensimmäinen osallistuminen Kissakuvahaasteeseen! Haasteessa aiheena tällä kertaa Aistit. Tässä Kossin taidonnäyte siitä, kun silmät suljetaan niin kuuloaisti tarkentuu:

Vannomatta paras.

2009-11-01T13:44:00.000-08:00

Tähän asti keittiössä oleva työpöytä on ollut aluetta, jonne Kossi ei ole mennyt hyppimään. Paino sanalla tähän. Viime yönä jäbä nimittäin hiffasi että tuon pöydän yläpuolisella hyllyllä säilytetään huiskia ja pöydällä vielä herkkuja. Ensimmäisen ponkaisun jälkeen toki edellämainitut siirsin ns. parempaan talteen, mutta Kossi löysi pöydältä kaikkea muutakin kivaa, esim. mikronpäällisen joka siis nähtävästi toimittaa uuninpankon virkaa.

Sanotaanko että ainakin viistoista toistoa siihen tarvittiin, kahden aikaan yöllä siis, että päästiin konsensukseen siitä, että saako sinne pöydälle hypätä vai ei. Tällä hetkellä ollaan tilanteessa, jossa Kossi kyllä pöydällä hengaa mutta meikän tullessa huoneeseen nopeasti luikkii pois. Pitäisi yhyttää se itse teossa hyppäämästä pöydälle niin sais viestin perille.

Kossi-Charles

2009-10-31T09:23:00.000-07:00

Eilen vietettiin Kissanristijäisiä. Kossi sai haltijakummeilta mahtavia lahjoja, joiden perässä on tänään juostu häntä pitkällä. Muuten juhlakalu suhtautui hälinään lunkisti, toki välillä piti ohikulkevan Robinin viittaan loikkia roikkumaan.

Kossin nimeen lisättiin väliviivan kanssa Charles, koska kaikki oli sitä mieltä että Kossi näyttää ihan Charlesilta. Ensimmäisen havainnon teki siskoni kun Kossin näki ensimmäistä kertaa. Eilen myös tultiin siihen tulokseen, että Kossin väri ei olekaan riista vaan charlesinruskea.

Ens viikolla alkaa näyttelyverhojen metsästys, Kuopioon on enään kaksi viikkoa aikaa!

Oopperan viemää

2009-10-15T03:05:00.000-07:00

Eilen päätin lähteä syysloman kunniaksi vierailemaan kotikonnuilleni äidin luokse. Kossi koppaan, koppaan vielä uudenkarhea (vain n. viisi numeroa liian iso, ei kannata mittailla rullamitalla) päällinen ja koppa autoon. Tiesin kokemuksesta että Kossi ei pahemmin välitä auton kyydistä, kun se sitä protestoi jo silloin kun sen kotia hain. Kuitenkin ajattelin että jos se nyt tottuu pitkällä matkalla. Mustista ja Mirristä käytiin vielä hakemassa tännekin vessalaatikko ja vähän ruokia ja sielä myyjä vakuutti että kyyyyllä se neljänkymmenen kilometrin päästä hiljenee.

Ei muuten hiljentynyt.

Erittäin sitkeä "mäy, mäy, MÄYRH, mäy, mäy, mäyväyväy" kaikui melkein koko matkan. Onneksi jäbällä on sen verta sievä ääni että kuski ei meitä vallan kävelemään heittänyt. Sitten Junttikankaalla eli n. 10 km määränpäästä miukuna hiljeni. Jee! Joten jatkossa voi ennustaa, että kyllä se ensimmäiset 150 kilometriä jaksaa protestoida.

Onneksi mitenkään huonovointinen tai muuten matkapahoinvoiva Kossi ei ollut, se vain osoitti huutamalla että tää autossa olo ei oo yhtään kivaa.

Täällä äitillä Kossi on abytyyliin ollut hyvin rohkea, kerran kiersi asunnon ja rauhoittui. Pissit on osunut kohdilleen eikä vielä ainakaan huteja ole tullut. Äitin kissa siitä tuli heti, ja äiti vain ihmetteli että kuka sitä on roikottanut kun on niin laiha ja pitkäjäseninen.

Tänään herkkujen voimalla tutustuttiin valjaisiin, uudenkarheisiin limenvärisiin Vänttisiin. Eipä Kossi niistä mitään sanonut, paitsi että pukemista pitää vielä harjoitella kun päälenkin laittaminen on protestoinnista päätellen ihan yhtä paskaa kuin automatkustuskin.

Huomioita

2009-10-13T04:07:00.001-07:00

Tässä nyt yli viikon aikana on tutustuttu Kossin kanssa puolin ja toisin ja jäbän luonne alkaa pikkuhiljaa valottua. Kuten epäilin, itsepäinen otus on tullut. Esimerkiksi ruokalautasella on hyvä käydä norkoilemassa vaikka kolmekymmentä kertaa, vaikka Kossin nostan joka kerta tiukasti komentaen pois. Kolmannenkymmenennen kerran jälkeen kierretään toisesta suunnasta, jos täältä onnais paremmin - meiningillä.

Päiväohjelma on nukkumista ja riehumista, yleensä viimeiset unoset otetaan siinä seiskasta kymppiin, jonka jälkeen alkaa iltavilli. Olen muutaman kerran yrittänyt ajoittaa leikkihetken juuri ysistä kymppiin. Iltavilliin tällä ei ole suurempaa vaikutusta.

Paras lelu on (kaiken kielletyn lisäksi toki) Bilteman kissalelupaketista löytynyt raidallinen tiivis pallo. Pallon perässä juostaan ympäri kämppää, ja siitä vasta riemu repeää kun pallon tukkii Ikean lelutorniin. Raukka kun sitten itsensä änkeää kerrosta alemmaksi ja yrittää verkon läpi haroa palloa.

Hirveä juttelu Kossilla on päällä aina, pallon menoa kommentoidaan, nälkä ilmoitetaan (ISOSTI) ja muutenkin piipitys kuuluu säännöllisesti. Niin, Kossin ääni on varsin epämiehekäs hyvin korkea miu.

Ruoka uppoaa kiitettävällä vauhdilla, kerran on jäänyt yksi puolikas annos possunsydäntä syömättä, mutta sen jälkeen kaikki on mennyt. Tosin kanansiivistä kaikista isoimmat luut on toki kiva raahata sängyn alle mehustumaan pariksi päivää ennenkuin ne voi sieltä rouskutella (ei muuten raahaa enää kun aarrekätkön löysin...)

Laitetaan vielä muutama kuva Kossin ekasta viikosta:

Kossi has landed

2009-10-03T23:53:00.000-07:00

Eilen oli suuri päivä. Niin suuri, ettei meinannut yöllä tulla unta ollenkaan.

Eli kävin hakemassa Kossin kotiin. Autossa herra oli sitä mieltä että tää touhu on tosi paskaa, ja se kommentoi koko matkan ensiksi pienillä naukaisuilla ja kun niistä ei ollut tehoa niin lähti sieltä vähän isompaakin MÄY! - ääntä. Kämpillä piti vähän ensin täristä, mutta sen jälkeen pitikin koko kämppä kiertää tarkasti.

Yön se nukkui sievästi jalkopäässä, ja herätti ensimmäisen kerran vasta kuudelta.

Uusia mielipaikkoja on olohuoneen ikkunalauta ja telkkarin taus, mutta keittiön ikkuna pelottaa kun sieltä näkyy isolle tielle jossa menee semmoisia hilmuisen isoja vempeleitä jotka pistää että bruuum brruuuuum. Kossi vastaa niille selkäkarvat pystyssä että grrrrrr.... grrrrr....

RRRAAWWWR

2009-10-01T13:08:00.000-07:00

Ylihuomenna, ylihuomenna!

Apua!

Kävin tänään Mustissa ja Mirrissä "hieman" shoppailemassa, eli mukaan tarttui kissanvessa (joka mahtui kuin mahtuikin ihmisvessaan, mahtavaa!), ruokaa, Feliway ja yksi lelu jopa. Sen jälkeen kävin kissanruokakipot shoppaamassa Halpa Hallista (suoraan sanottuna tassukuvioitu Cat- kuppi ei nyt vaa jotenki sykähdytä), ihan perus matalia kulhoja ostin. Sen jälkeen taiteilin itseni tietöiden lomassa Tassulan Puotiin ja sieltä ostin hieman lihoja.

Täällä kotona olen sitten hieman paikkoja siistinyt ja järjestellyt, huomenna pitää vielä vähän tilpehöörää kantaa vintille ja imuroida (en nyt pelkästään kissan takia imuroi, ihan muutenkin pitää siivota).

Ja nyt on hieman primitiivinen olo kun sain ne Tassulasta haetut ruuat jaettua rasioihin, siitä vaan sydäntä ja siipeä poikki ja pinoon! Rawr!

Huomenna pitää luovuttaa Clipperin etsintä ja taipua ja hakea Atlas Prismasta. Lähin Clipperinmyyjä kun on Kempeleessä. Damn!

Enää viikko!

2009-09-26T09:50:00.000-07:00

Apua!

Enää viikko aikaa
- tehdä asunnosta abyturvallinen
- käydä hakemassa vessalaatikko Mustista ja Mirristä
- ja sisustaa vessa uudelleen
- tehdä myös vessasta abyturvallinen
- opetella kaikki mahdollinen raakaruokinnasta
- harjoitella tiukkaa äänensävyä joka ei horju pörröisen ja anovan katseen edessä (" ei, ruokapöydälle ei tulla silloin kun siinä syödään")
- nauttia hiljaisista ja tylsistä päivistä
- nauttia kun saa nukkua ihan yksin sängyssä äks- asennossa
- puhua muuta kuin "meidän Kossi..."- alkuisia lauseita
- liesuta yötä myöten ties missä
- olla muutenkin vapaa ja vastuuton.

Toisaalta koko ajan toivoo että menisi nyt nämä päivät nopeampaa ja nopeampaa! Kävin torstaina Kossia taas moikkaamassa ja olihan se kasvanut. Ja siitä oli myös tullut hellyttävä peto joka mulisi huljasti kanansiiven kimpussa kun sisarukset yrittivät tulla osingolle. Pennut oli myös madotettu torstaina ja Riina kertoi että Kossi oli ollut kaikista eniten ninja kitteh + samana aamuna myös pissannut sänkyyn koska vessassa oli jonoa. Eli itsepäinen otus on sieltä tulossa. Yritin myös Riinaa vielä houkutella Iisalmen näyttelyyn Enkun kanssa, ja jos Anne vielä tulisi etelästä Sipun kanssa niin saataisiin riistoihin äiti, isi ja poika - edustus.

Loppukevennykseksi vielä kuva HULJASTA KOSSI-PEDOSTA.

Tuskastunutta odottelua

2009-09-16T07:19:00.000-07:00

Viikko on vierähtänyt edellisestä merkinnästä. Niin se aika vaan nytkähtelee hitaasti mutta varmasti eteenpäin. Aamukampa harvenee ja Kossin saaminen kotiin on aina vain lähempänä.

Viikonlopun aikana vietin synttäreitäni ja vieraat muistivat (köh jostain kumman syystä, en olekaan heidän korviinsa kaatanut kuin KOKO AJAN kissapulinoita) myös Kossia, nyt sille on jo pari varmasti kiinnostavaa höyhenhuiskaa kaapissa odottamassa. Äiti toi myös tuliaisia Haaparannalta, nimittäin Ikeasta lelu/pyykki/vastaava - putken, johon Kossi onkin jo kotonaan tottunut. Tällä kertaa putki on vain sininen, joten se sopii sisustukseen erittäin hyvin. Vielä vain pitäisi se jotenkin ninjailla johonkin kiinni. Tässä kuva Kossista ja Taikkiksesta putkessa (Kossi ylinpänä)

Viime viikolla kävin taas kiertämässä eläintarvikeliikkeitä, ja Mustissa ja Mirrissä oli sopiva vessa, katollinen ja suodattimellinen virtaviivainen musta pakkaus. Pitää se sieltä hakea sitten lähempänä h-hetkeä.

Sen sijaan kantokoppaa ei mistään ole tämän kaupungin alueelta vielä sopuhintaan löytynyt. M&M:ssä oli Atlaksen koppeja, mutta suoraan sanottuna ne oli todella rumia ja ainakin sielä hävyttömän kalliita. Sen lisäksi se kiinnityssysteemi vaikutti siltä että vuosien kuluessa se saattaa ruveta löystymään, vaikka Atlaksia onkin hyviksi kehuttu. Täytyy nyt sitten perjantaina kun Nivalaan menen niin käydä penkomassa Ylivieskan Kärkkäinen, jos sielä olisi Clipperin bokseja, niissä vaikuttaa se lukko olevan paljon kivempi. Ja ulkonäkö, mun kissaa ei rumassa kopassa kanneta (viis ergonomiasta... Ei vaineskaa)

Odotus jatkukoon.

Synttäripäivä ja kanttausta.

2009-09-10T08:48:00.000-07:00

Eilen oli meidän tyttöjen Marttakerho-kokoontuminen Inkalla ja olin kokoontumiseen varautunut ostamalla ihanaa paratiisimetsä-kangasta jo maanantaina. Päätin tehdä kissapedin Annen Somakissin foorumilla antaman ohjeen mukaan. Se vaikutti ohjeessa erittäin simppeliltä.

Vaikutti.

Ei vaikuta enää. Taisin tytöille opettaa muutamankin uuden kirosanan ompelun edetessä.

Kun ohjeessa lukee, että 2,5 metriä kanttinauhaa, niin se tarkoittaa...din din din... kanttausta. Ja siinä on sitten maailman kaikista eniten viheliäisintä puuhaa, voin tässä sen verran paljastaa. Sain kyllä kissapedin tehtyä ei siinä mitään, mutta Kossin on parempi tykätä siitä tai se laitetaan tykkäämään... (ei vaineskaa, kyllä tuota voi tyhjänäkin pitää esillä jossain kunhan vain se on strategisesti aseteltu huonot puolet seinään päin). Sain myös samalla vihdoin ja viimein ommeltua keittiöön uudet verhot, eihän nuo entiset olekaan olleet huoneeni/kotini ikkunassa muuta kuin siitä asti kun ne 12-vuotiaana ala-asteella ompelin... Nyt keittiön ikkunassa könöttää Marimekon Kanteleen Kutsu - kappa. Sinivalkoisena. (Vähän isompana kuvio kuin kuvassa)

Olin jo Marimekon sivuilta kuolannut hirreltä näyttävää Vahva -kangasta näyttelyverhoiksi (koska hirsihäkki nyt olisi jotenkin iskenyt minun huumorintajuuni) mutta kaupasta sanottiin että sen tuotanto on lopetettu heinäkuun lopussa.

Tyypillistä meikän tuuria, pitää näyttelyverhot ommella sitten jostain bätmän-kankaasta.

Tänään sitten Kossi & co. täyttää 12 viikkoa, onnea vaan pojille ja tytölle. Hyvän päivän ovat kyllä valinneet, tulihan tässä nyt itsekin täytettyä vasta toisen kerran 21. :D

Eilisiä kuvia

2009-09-08T04:52:00.001-07:00

Repesin täysin kun näin Riinan Kuvablogissa tämän kuvan, kyllä näkee todellakin kuka on tänne tulossa (näinkö nopeaa lemmikit rupeavat omistajaansa muistuttamaan):

Oikealla tuo hoopon näköinen on siis Kossi, vasemalla Taikkis. :D

Valinta on tehty!

2009-09-07T12:17:00.000-07:00

Tänään kävin taas pentuja katsomassa. Ne olivat juuri vetäneet navan täydeltä evästä, joten hämäävästi paikoillaan kököttivät ja haukottelivat. Mulle alkaa pikkuhiljaa tulla ihan eri kuva rodusta kuin mitä muut varoittelevat, kun pennut aina ovat päikkäreillä kun sinne pääsen.

Teljettiin julmasti tyttö ja Isopoika hillerihäkkiin jotta saatiin (noh, yritettiin saada) Kolmosesta ja Taikkiksesta valokuvia vierekkäin vertailtavaksi. Eihän siitä mitään tullut, yllättäen pirteyttä alkoi siinä vaiheessa löytyä kun kamera kaivettiin esille.

Luultavasti Riina joitain otoksia sai, mulla ei nyt ollut kameraa mukana ollenkaan kun yritin keskittyä kissojen vertailuun enempi eikä vaan valokuvaukseen. Hankala niitä oli kyllä verrata kun aina piti kurkata kaulan alle että kumpi tää nyt olikaan.

Lopulta päästettiin äänekkäästi protestoinut tyttö ja lähinnä omalla hännällään häkissä leikkinyt isopoika ulos ja iloisesti taas meni pennut sekaisin keskenään. Jossain vaiheessa Taikkis ja Kolmonen simahtivat Ikea-putkeen jossa kävin heitä sitten sielä tiirailemassa.

Kolmoselta sitten kysyin että lähtisikö se mulle kissaksi. Vastaus oli: "Purrrr Purrr Purrrrrrrrrrrrrrr". Eli joo.

Eli Kolmospojasta tulee lokakuun alussa Kossi Kolmonen ja se muuttaa tänne näin asumaan.

Viralliselta nimeltään kolmonen on siis Fin* Nebuankhet Padmesh (vitsit ko komeen kuulosta). Kossi on siis myös tämän blogin yläpalkissa, enteellisesti kuvan siihen viime viikolla läimäisin!

Kuinka päädyin abyyn

2009-09-05T06:26:00.001-07:00

Tähän blogin alkuun olisi kai viisasta hieman valoittaa sitä mutkikasta polkua joka minut abessinialaisen luokse johti. Olen aina halunnut kissaa, mutta lapsuudenkodissa äiti on painokkaasti sanonut että meille ei kissaa tule. Sen sijaan sinne tuli koira, Mandi. Mandi oli hetken myös minun koiranani kun omilleni tänne Ouluun muutin, mutta viime talvena kun lähdin vaihtoon Skotlantiin Mandi muutti isäni luokse omakotitaloon sivukylälle viettämään rauhallisia eläkepäiviä.

Sitten kun vaihto alkoi olla loppusuoralla niin tuntui siltä että kotiin on lemmikki saatava ja nyt se on oltava kissa-merkkinen. Siitä sitten kuvia ja nettiä selaillessa päädyin siamilaiseen ja löysinkin hyvän kasvattajan. Sähköposteja vaihdeltiin hetki, ja sinne oli jopa pentuja juuri syntynyt. Valitettavasti yhtään suklaanaamiopoikaa ei ollut tullut, joten en ihan heti lähtenyt varaamaan pentua. Kesä meni setvitellessä ja heinäkuun korvilla kävin pentuja vellomassa. Vaikka pennut olivat ylisuloisia, niin hieman sohvan alla kyräilevät emot arveluttivat, vaikka kasvattaja vakuuttikin että normaalisti ovat ihan seurallisia neitejä.

Samalla reissulla myös selvisi että näyttelytason tyttöjä ei ehkä ole tarpeeksi minulle asti, kun astutuksessa käytetyn kollin omistaja halusikin kaksi tyttöä itselleen. Sijoitukseen olisi ehkä yksi tyttö ollut mutta tulimme siihen tulokseen että Hämeenlinna on Oulusta aika kaukana.

Jätimme kuitenkin asian vielä hautumaan. Sitten töissä minulle tuli juttukeikka raakaruokintaa harrastavaan kissakotiin, ja Porokista vinkattiin että Riinalta löytyisi koti missä on abessinialaiskissoja ja jopa pentuja joita raakaruokitaan. Siihen mennessä en hirveästi ollut abyistä kuullut, InCatin foorumilta lähinnä somalien (abyjen pitkäkarvainen "sisarrotu") kuvia olin ihastellut. Kun pääsin paikan päälle ja eteisessä vyöryi vastaan riistanvärinen karvapallo niin myytyhän minä olin siinä paikassa. Samoin myös aikuiset kissat hurmasivat tassun käänteessä, etenkin hurmuri-Hinni joka kiepsahti heti syliin kehräämään.

Riina muisti mainostaa että pennut ovat kaikki vielä varaamatta. Siinä sitten pari viikkoa mietin asiaa (ja töissä tiirailin kuvaajan ottamia söpöäkin söpömpiä kuvia), etsin tietoa abyistä ja koko ajan enemmän ja enemmän varmistui tunne että tässä se nyt olisi sittenkin. Viime viikolla sitten laitoin Annelle sähköpostia, varmana siitä että kaikki pennut ovat menneet, ja sain yllätyksekseni vastauksen että varaamatta ovat! Riemu oli aikaslailla rajatonta.

Nyt vain sitten pitää opetella tosiaan uusi maailma, tänään kävin siihen jo hieman tutustumassa Mustissa&Mirrissä, samoin kuin eilen kuolasin raapimapuita Zooplussan sivuilla. Ehkä jo ensi viikolla uskaltaa lähteä shoppailemaan!

Tästä se lähtee!

2009-09-04T11:20:00.000-07:00

Eli nyt starttaa Kunnian Kultaama - blogi, jonka päätarkoituksena on kanavoida kissahöyrähtämiseni yhteen kanavaan, jottei kanssaeläjät vallan tuki suutani.

Blogin nimi on röyhkeästi ryövätty tulevan kissin kasvattajanimestä, eli Nebuankhetista. Nimi on kuulemma jotain muinaisegyptiä ja tarkoittaa siis Kunnian kultaamaa. Loistonimi!

Tuleva kissa on siis abessinialainen, sen tarkemmin en vielä tiedä koska pennuista lopullista valintaa en ole tehnyt. Tämän blogin tarkoituksena on nyt alussa myös ihmetellä kaikkea sitä uutta mitä ensimmäistä kissaansa hankkiva joutuu kohtaamaan. Muun muassa asunnon kissaturvalliseksi tiivistämistä ja kantokoppien ergonomiavertailuja siis luvassa.

Loppuun vielä söpö abynassu, omistaja on joku pennuista, valitettavasti vielä en ainakaan nassuista näitä erota.